Surullinen tarina ja ikävä kohtalo kuvien parissa eläneelle menettää suuri osa näkökyvystä ja vielä sitäkin pahempaa joutui kokemaan. Kävin muutama vuosi sitten katsomassa Nikkilän sairaalaan restauroitua asuntoa. Miljöö on viehättävä ja asunnot, myös se missä kävin, ovat huolella suunniteltu ja toteutettu. Mutta - - - rakennusten historian ajattelemiselta ei voinut välttyä, paksut seinät tuntuivat nähneen liikaa, huokuvan kärsimystä ja tuskaa. Pakenin melko pian paikalta.
Kiitos. Aivan samoin kävi minulle, olin sairaalan suljettua osastoa katsomassa kun se oli tyhjennetty. Siellä leijui seiniin tiivistynyt sanaton kauhu.
Asuin aikanaan tuossa lähellä. Ihmetytti jo silloin eläinten hautuumaan sijoittelu, ja sairaalan hautuumaan hoitamattomuus. Nyt näytti tulleen muistomuuri
