Stuka-laivueen yllätyshyökkäys pelasti luutnantti Tola Toivisen aivan epätoivoisesta tilanteesta Talissa 1944.
Luutnantti Tola Toivinen oli saapunut Erillinen pataljoona 28:n esikunnasta täysin vieraaseen jalkaväkiporukkaan keskellä Talin taistelua kesäkuussa 1944. Joukkoa johti kersantti, joka kaatui melkein heti. Toivinen oli yksin ja sekava tilanne huononi hetki hetkeltä.
TALIN suurtaistelu Viipurin koillispuolella alkoi toden teolla 25.6.1944. Pohjoismaiden suurin taistelu velloi Talin ja Ihantalan välillä päiväkausia todella verisenä. Suomalaiset vastasivat venäläisten suurhyökkäykseen vastahyökkäyksillä, joita venäläiset työnsivät takaisin.
Rykmentit ja pataljoonat hupenivat silmissä. Asemat vaihtuivat kuopista toisiin. Joukot olivat sekaisin. Se oli yhtä hullunmyllyä.
Luutnantti Tola Toivisen paikka olisi ollut pataljoonan esikunnassa eikä etulinjan poterossa. Siinä hän nyt kuitenkin oli vieraiden miesten kanssa. Hän piti neuvonpitoa erään kersantin kanssa suuren siirtolohkareen vieressä.
- Jostain tuli pieni heittimen kranaatti meidän väliimme. Yritin puhua sille kersantille, hän ei vastannut. Hyvänen aika... nappi otsaan, 99-vuotias Toivinen kuvailee etulinjan taistelua ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjassa.
- Olin sitten ihan ulalla, kun oli täysin tuntematon porukka ja täysin tuntematon paikka. Ja ainoa johtaja kaatui siinä.
TILANNE oli kaikkea muuta kuin hallinnassa. Toivinen seurasi, miten vihollinen kasasi sotilaita ja kalustoa suomalaisten asemien eteen. Oli vain ajan kysymys, koska hyökkäys alkaisi. Sitä ei pidättelisi mikään. Panssarivaunuja seisoi jo rivissä.
- Siinä oli parikymmentä tankkia odottamassa, että koska tullaan.
- Niitä ei pidättelisi mikään. Eihän meillä ollut muuta kuin kiväärit, Toivinen hymähtää toivottomasta tilanteesta.
Kuin kurjuutta alleviivatakseen alkoi taivaalta kuulua pahaenteistä surinaa. Toivinen kuunteli, että sieltä oli varmaan tulossa vihollisen pommikoneita Suomea pommittamasta. Sitten yhtäkkiä surina muuttui saatanalliseksi ujellukseksi. Siitä ei voinut erehtyä.
Saksalainen Osasto Kuhlmey oli tullut apuun. Taivaalta ampaisi alas Stuka-syöksypommittajia, jotka pudottivat lastinsa venäläisten asemiin. Lento-osasto oli tullut kesäkuussa Lappeenrantaan suomalaisten avuksi ja Talin taistelussa syöksypommittajista oli korvaamaton apu. Iskut olivat tarkkoja, tuhoisia ja ajoitettu oikeaan aikaan.
- Ensimmäisen kerran näin Stukat. Kun se räiske kävi me hypättiin montusta ylös. Ai hitto kun oli hauskaa, Toivinen kertoo suomalaisten spontaanista riemusta.
Ei se kestänyt kuitenkaan kauaa. Puna-armeijan valtavat resurssit takasivat, että asemiin riitti uusia miehiä
- Aamulla ei ollutkaan sitten yhtään hauskaa, kun tankit lähtivät tulemaan.
Ilta-Sanomat | 100 tarinaa sodasta
2 авг 2017
