Mitenkäs olisi mestarilla suosituksia hyväksi stihl raivuusahaksi? Olen tuossa katsellut stihl fs 460 ja stihl fs 490🤔 tarkotus olisi sivuhommina suorittaa erinäisiä risukkojen perkuita.
En mielellåni lähtisi suosittelemaan mitään, koska siitä tahtoo koitua rasittavia viestiketjuja, kun niin moni haluaa olla oikeassa. Mutta minä en lähtisi raskasta 490-sahaa hankkimaan. Mutta jos sahan pitää olla isompi kuin naapurilla niin mikäs siinä... Minä pärjään ihan hyvin 460:lla. Painavan 490-sahan jättäisin alfauroksille. Teen paljon sopimustyötä monimuotoisuuskohteilla, joissa peltojen reunavyöhykkeillä ja metsäsaarekkeiden sivuilla on jyrkkiä ojanpenkkoja, joten jopa 460-sahakin on kömpelö sellaisessa työssä ja käytänkin useimmiten Stihl-450:ä. Se on kevyt ja ketterä hankalissa paikoissa ja puhtia on ihan riittävästi. Valitettavasti sitä ei enää valmisteta mutta samat ominaisuudet näyttävät löytyvän Stihl 260-sahasta. Jos vaan omaan "tonttikäyttöön" haet sahaa niin 260 selvittää kyllä risukot. Mutta ammattimaisemmassa käytössä 460 on toki uskottavampi. Ja sillä sitten järeämpikin puusto saa tarvittaessa kyytiä pitkään. PS. Jos välillä joudut käyttämään ns kolmioterää, on 260 liian heppoinen - terä vaatii puhtia. Heikko saha ei kestä ravistusta ja voi hajota. Silloin 460 on hyvä valinta. Kolmioterä on sopiva kohteissa joissa niitettävää ja/tai ohutta vesakkoa. Meinasi unohtua: Stihl-490 on varmaan tarkoitettu 225 millisen terän käyttöön. Se on ahtaissa paikoissa joskus hankala - esim. monihaaraisten puiden ylimääräisten runkojen poistossa, jossa pidän 200-millistä terää näppäränä. Raivaus on myös "taitolaji".
@@leolindblom Kiitos vastauksesta 🙂 pittääpä alkaa tekemään siis hankintoja ja tutustumaan nuihin ammatti raivureihin. Se paino ei itselleni ole niinkään ongelma, koska metsästellessä on jo kerennyt tottumaan isompien painojen kanniskeluun tuolla maastossa. Tuo vinkki tuosta ison terän kömpelyydestä oli tervetullut👍 pittääpä katsella siis ylimääräinen kulmavaihe pienenmälle/isommalle terälle kun hankintoja alkaa tekemään. Tarkoitus on tehdä tuota raivausta ihan palkkahommina ja varmaan kolmioterällekin löytyy joissain tilanteissa käyttöä. Kiitos vastauksista ja hyvää juhannuksen alkua.
Minä olen jo 74-vuotias ja raivailen osittain rahan ja osittain kuntoilun vuoksi. Ja nautin metsissä liikkumisesta. Laskutettuna teen normaalisti hiukan alle 200 (joskus ylikin) tankkia välillä kesä-marraskuu. Lintsaan paljon heinä-elokuussa (vaimon kanssa harrastelua ja lapin vaelluksia). Syksyllä metsästys rokottaa raivuutyöaikaa. Teen taas ensi elokuussa yli 10 päivän tunturivaelluksen Vätsärin erämaahan. Rinkka selässä, yksinvaellus, teltta. Juhlavaellus, koska ensimmäisestä tunturivaelluksestani on 60 vuotta. Eli kyllä minullakin on kokemusta painojen kanniskelusta maastossa. Mutta olen vaan sitä mieltä, että raivuulla yleinen neljän tankin päivä on minun kropalle mukavampi 8,4 kg:n stihl-460:lla kuin vastaava homma kiloa painavammalla 490:lla. Hyvää jussia sinullekin. Mulla on kotisivutkin, jos kiinnostaa: leolindblom.fi.
