Tätä ääntä mä olen kuunnellut viisi vuotiaasta saakka, enkä tähän päivään mennessä ole vielä kyllästynyt. Terhi on ollut ensimmäisiä idoleitani ja on sitä vieläkin! ♥
Tykkäsin myös Dannyn ja Armin vuoden -78 versiosta, onhan tämä upea biisi Veikko Samulin ja Juha Vainion tuotantoa. Terhi tuo tähän aivan uudenlaista tunnetta ja herkkyyttä, aivan riisuttu versio. Terhi laulaa ihanasti.
Terhi tuo kappaleeseen sitä omaa mystistä tunnelmaa ja alkuperäinen on taas niin eri tyyppinen. Tulee sellaiset David Lynch-fiilikset. Hyvin sopisi hänen elokuviin tämä tulkinta. Näkee mielessään savuisen yökeron esiintymislavan punaiset verhot vielä siellä taustalla.
Totta vie, Terhi Kokkonen on omaa luokkaansa, siinä on parhaat puolet Johanna Kurkela jne, huomaa että on laulettu stemmoissa, vireessä, ja leri Leskinen on keksinyt uuden rautalanka stylen. Kiitos Peter Engberg
Eihän tämä helppoa kuultavaa ole kauneudestaan huolimatta. Kaikilla ihmisellä on mahdollisuus, vastuu ja ikuinen muisto - omatunto myös. Sillä tästä elämästä ikuisuuteen, iankaikkisuuteen. Onnea kaikille.
Dannyn päivänä muut artistit lauleli sielä Karaoke tyylisiä versioita ja Terhi tuli ja räjäytti potin! ♥ Jäipä tänkin kauden seuraaminen kesken, kun se paras artisti (kautta aikojen) heitettiin ulos. Siitä nähtiin et Vain Elämää sarjalla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, vaan artistien pönkittämisen ja rahan kiskomisen katsojilta. :P
