Joskus 11-12-vuotiaana katsoin salaa Manaajan leikkaamattoman version. Kohtaus, missä Linda Blair "tyydyttää" itseään krusifiksillä, oli kohtaus, joka on jäänyt hyvin mieleen. Silmät pyöreänä ja jähmettyneenä ihmettelin kaikkea kivaa, mitä näkyi. Eli toisin sanoen Manaaja oli mulle leffa, jonka näin aivan liian nuorena :D
Itseäni kiinnostava on tämä videon aihe. Eka kauhuleffa, jonka olen nähnyt on Scream. Halloweenin olen nähnyt myös. Hohdosta olisi kyllä kiva kuulla mielipiteesi. Vaikka tuokin leffa on tehty jo vuonna 1980 niin ihan katsottava leffa. Kiitos taas erinomaisesta videosta kanavallesi.
Juuri näin, tuo 10-16v on otollisin aika kauhuleffoille. Tuossa ikähaarukassa tuli katottua mm. Hohto, Nightmare on Elm Street, Halloween 2 ja Dr Jekyll and Mr Hyde (1931). Noiden jälkeen mikään ei ollut enää entisellään.
Kauhuelokuvien ikärajojen paradoksi on vähän tuo, että ne on pääsääntöisesti lapsilta kielletty, mutta silti niistä saa voimakkaimmat kokemukset kun ne katsoo nimenomaan alaikäisenä lapsena (kielletty hedelmä, lapsen vastaanottavainen mieli). Jos aikuisena ei enää pelota, ei kyse ole välttämättä niinkään siitä, että kauhuelokuva olisi huono ja epäonnistunut. Paatunut katsoja on vain jo "nähnyt kaiken" ja aikuinen osaa järkiperäisesti suhtautua näkemäänsä. Viime vuosien aikana on tehty mielestäni iso läjä hyvää kauhua, jotka ovat myös oikeasti hyviä elokuvia (The Witch, It Follows, Hereditary), mutta en nyt välttämättä sano, että niistä mikään olisi oikeasti pelottanut. Parhaimmissakin tapauksissa tullut hetkellinen "hyi helvetti, aika paha", mutta katselu jatkuu normaalisti eikä traumoja tule.
Tottapa tuokin. Tosin toisinaan elokuvat onnistuvat imemään mukaan sen verran hyvin, ettei niitä osaa siinä hetkessä käsitellä järkiperäisesti. Sellaista toivoisin jokaiselta elokuvakokemukselta :)
Lapsena en uskaltanut sammuttaa televisiota, kun Scream pyöri siinä, hyih. Suraava aidosti pelottava kokemus n. 10 vuotta sitten oli Paranormal Activity ja siitä joskus myöhemmin Blair Witch Project oikeasti jännitti. Haluaisin myös löytää hyviä pelottavia elokuvia jolla vakka pääsisi moodiin. Mutta asia video! Näitä lisää.
Samaa mieltä kanssasi olen siitä, että kauhuleffat kolahtaa koviten just sillon 8-12 vuotiaana. Itse kävin ala-asteen -80 -luvun lopussa/-90 -luvun alussa, ja isoveli kantoi amiksesta kaveriltaan leikkaamatonta matskua himaan, jota sitten meikäläinenkin silmät suurina öögaili. Tuolloin tuli katsottua mm. Evil Dead 1&2 Texas Chainsaw 1&2, Bad Taste ja Manaaja. Evil Deadistä jo se alun kamera-ajo+äänet sai peiton nousemaan silmille. Sen leffan äänimaailma on muuten yksi karmivimmista mitä tiedän. Penskana pelotti jo ne ihan vitusti.
Nyt ehdin minäkin istahtamaan koneeni ääreen ja katsomaan tämä kanavasi video. Itse en usein katsele nykyään kauhuleffoja. Nykyään mieluummin iskee komediat tai draamat itselläni. Mainitsemistasi leffoista olen nähnyt mm. Screamin, Halloweenin. Nämä Top 5 listaukset kanavallasi todella hyviä ja mielenkiintoisia. Julkaisit hyvän videon jälleen. Aurinkoista Nimipäivää Raulille :D
Itelle new nightmare oli ensimmäinen elm streetti jonka näin, ja se pelotti 4-5 vuotiaana paljon, onneksi final nightmare eli 6 oli tehty nii tiesi aina välillä katsoa sen, että tietää, että freddy on jo kuollut
Itse näin teatterissa v. 1979 Halloween ja Alien leffat ollessani 13v. Oli kyllä pelottavat leffat siihen aikaan... Vasta VHS aikaan joskus 80-luvun alussa näin ainakin Superstition, Tappajahai, Evil Dead ja monta muuta... 🤔🤗
Itellä taas on päinvastoin kuin sulla. Kuumottavampia on just yliluonnolliset leffat koska niissä se pahuus ja pelottavuus perustuu tuntemattomaan olentoon joka ns. ei ole samasta maailmasta. Perinteiset kauhuleffat myös hyviä mutta jotenkin ei samalla tavalla sytytä kun tietää että esim maskin takana on ihan pelkkä ihminen joka on lihaa ja verta. Mutta Screamit ja Halloweenit kaikki loistavia leffoja!
Totuus Elokuvasta entä uskotko yliluonnolliseen? Paranormaaleja kokemuksia on ihmisillä ympäri maailmaa, joten siinä mielessä se voisi tapahtua myös oikeasti.
euroopanomistaja Oon siinä mielessä skeptikko, että uskon vain faktoihin. Monelle ”yliluonnolliselle ilmiölle” kun löytyy ihan järkiperäinen selitys. Ja ihmiset kokevat eri asioita eri tavalla. Pelko ja mielikuvitus ovat aika tehokas yhdistelmä saamaan aikaan kummallisia kokemuksia, jotka eivät välttämättä olekaan ihan niin kummallisia :D
Scream oli aikanaan todella pelottava. Mää olin lapsi vielä sillon. Oli kyllä niin paloissaan kokoajan se jotenkin sillon tunnelmallaan pelotti. Nykyään en osaa niinkään pelätä kauhuleffoja ovat ehdottomasti mun suosikki genre. Scream on edelleenkin yksi parhaimmista 90luvun kauhuleffoista. Texas chainsaw massacre oli kans ihan okei. Mutta parhain elokuva minkä olen nähnyt on Dario Argento suspiria 1977 aivan loistava leffa suosittelen jos ei ole katsonut.
Suspiria on toki nähty. Siinä on upea tunnelma ja tykkään muutenkin Argenton tyylistä kuvauksen, valaisun sekä musiikin käytön suhteen, mutta ei se kyllä mua pelota pätkääkään :D Ja itseasiassa ohjaamassani TK:n musiikkivideossa on nähtävissä vähän Argento-viboja: ru-vid.com/video/%D0%B2%D0%B8%D0%B4%D0%B5%D0%BE-O023WfMUPng.html
Ehkä vähän erikoisesti minulle yksi pelottavin kokemus on ollut Rosemaryn painajainen, vaikkei se kauhuelokuva varsinaisesti olekaan. Olin kuitenkin just semmoinen 12-14 vuotias, jota vielä kauhuleffat pelotti. Se lopun kohtaus, jossa vauvan kehtoa kuvataan, minun piti laittaa kädet silmien eteen. Toimi niin hyvin se kohtaus, jossa näemmekin vauvan sijasta äidin kauhistuneet kasvot.
Itselleni pelottavin leffa koskaan oli Nicolas Roegin Don't Look Now, loppukohtaus kummitteli mielessä todella pitkään. Pitäisikin varmaan katsoa se uudestaan.
Friday 8 oli hurja kokemus mulla myös, joskaan se ei noin pahasti traumatisoinut. FilmNetiltä sen katsoin joskus 9-vuotiaana ja se alun vene/harppuunakohtaus ja myöhemmin tullut saunakohtaus oli todella ahdistavia hetkiä. Saunassa tuli vuosikaudet mietittyä että mitä jos joku Jasonin kaltainen nyt tulisi tuolta ja tappaisi kuumalla kivellä. Tuli se kuitenkin katsottua lukemattomia kertoja videolta silloin. Suurimmat traumat tulivat Twin Peaksista, jonka näin 8-9-vuotiaana ja Ismo Sajakorven Painajaisesta, jonka näin noin 6-vuotiaana. Myös tietty aivan ensimmäinen näkemäni kauhujuttu, eli Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideo oli pitkään järkyttävänä muistona mielessä. Tuon näin 4-5-vuotiaana ja piti mennä nurkan taakse piiloon ja sormien välistä katsoa, ja vielä lopuksi kysyä veljeltä mitä siinä oikein tapahtui lopussa. Silloin pienenä yritin katsoa sitä monta kertaa mutta aina lopun taloon hyökkäämisessä loppui kantti ja kädet meni silmien eteen. Thrilleristä kuitenkin alkoi oma kiinnostus musiikkia, elokuvia ja etenkin kauhuelokuvia kohtaan. Zombit ovat siitä asti olleet kiehtovimpia kauhuasioita. Kauhuelokuvia katsoin kuitenkin pienenä paljon, vaikka niistä painajaisia tulikin. Jasonista ja Freddystä pääsin kuitenkin helpommin yli, kuin Twin Peaksista ja Painajaisesta. Painajaisen muistoista pääsin yli vasta kun se julkaistiin DVD:llä vuonna 2012 :D Ja se taulun kuva ruumiista + se ruumis kaivossa on vieläkin vaikeaa katsottavaa. Traumoista huolimatta rakastin kuitenkin jo silloin muksuna noita kammottavia muistikuvia ja ajatuksia ja halusin nähdä lisää kauhua, vaikka sitten oli kyllä öitä, jolloin toivoin sydämeni pohjasta etten koskaan olisi nähnyt esimerkiksi Twin Peaksia. Välillä pelotti peiliinkin katsoa. Olin kuitenkin ihan heti jo ensimmäisen katselun myötä kova Twin Peaks -fani (eniten kiinnosti ne kaikki kauhujutut). Lainasin ne kirjatkin kirjastosta moneen kertaan ja kun Fire Walk with Me tuli telkkarista joskus kun olin 13-14 niin katsoin sen päivittäin läpi. Etenkin nyt vanhana sitä muistelee näitä lapsuuden kauhukokemuksia suurella lämmöllä ja toivoisi, että joku kauhujuttu vielä säväyttäisi yhtä kovaa. Kyllähän niitä jännittäviä vieläkin vastaan tulee, mutta mitään traumatisoivan karmivaa ei kuitenkaan.
Mua harmittaa että olen nähnyt Twin Peaksin vasta aikuisiällä. Bob olisi tosin voinut olla mulle liikaa peruskouluikäisenä :D Tuo Ismo Sajakorven Painajainen on mulle tuntematon teos. Peiliin katsomisesta tuli mieleen, että kyllähän mä joskus yläasteella testasin yöllä ilmestyykö Candyman kuten leffassa. Ei ilmestynyt. Mutta samana yönä aina sen peilin ohi kävellessä vähän oli varpaillaan ja vilkaisi näkyykö siellä jotain mikä sinne ei kuulu.
Alkanut kyllä tykkäämään iha huolella tästäkin kanavasta. Hyvin samoja kokemuksia noista leffoista! Repesin blair witchin kohdalla kun "Koska suurin osa ihmisistä on idiootteja" aamen 🙏
Vuoden 2010 Trollhunter on ehkä pelottavin leffa mitä oon nähny. Kattoin sen telkusta pari vuotta ilmestymisen jälkeen. Kattoessani luulin että se oli tapahtunut oikeesti, kun oli found footage leffa. Vähän vanhempana tuli katteltua Maze Runner, joka on hyvin tiivis scifi trilleri. Labtrintin hirviöt oli todella pelottavia. Uusisimmista kauhuleffoista parhaiten on iskenyt tälläin parikymppisenä korealainen Train to Busan. Helvetin ahdistava ja klaustrofobinen zombileffa.
Harvoin mitään kauhuja tulee katsottu, mutta yksi kerronnallisesti mielenkiintoinen elokuva on vuoden 2004 Belgialainen Calvaire joka taidetaan tuntea myös nimeltä Ordeal. En valitettavasti tästä genrestä oikein tunne elokuvia, joten en osaa sanoa mitä elokuvaa tämä nyt muistuttaisi. Eristykseltään hiukan antichristia (ehkä) ei kuitenkaan mielestäni mikään kovin äärettömän groteski elokuva. Kamera työskentelystä vastaa myös Noen elokuvista tuttu tekijä ja onpa elokuvassa myös mukana Philip Nahon. Tämän voisi laittaa kyllä itsekkin uusinta katsomukseen edellisestä kerrasta liian pitkä aika.
Voisit tehdä jutun. Kauhuelokuvat jotka perustuvat todelliseen elämään. Tai saanut inspiraatiota jostain todellisesta henkilöstä. Ite oon kauhuleffa friikki ja 80 luvun alusta alkaen kattonut niitä ja paljon. Ne leffat tuo lisä jännitystä kun totuutta pohjalla. Jossain enemmän jossain vähemmän. Mutta olis kiva vaikka kuulla sun juttus niistä. Siinä kyl joutuu aika paljon tekee taustatyötä. Mut esim. Mitkä perustuu jotenkin totuuteen on Teksasin moottorisaha murhaaja. Manaaja. Halloween. The Hill have eyes. Psycho. Annabelle. Amityville...tietty oikeen elämän sarjamurhaajista on tehty elokuvia myös Henry Lee Lucakset ym. Sit on just ne mistä saanut inspiraatiota kauhuleffaan tosielämästä on esim. Wes Cravenin Painajainen Elm streetillä, jonka idean sai kun joukko Aasialaisia kuoli unissaan. Näistä sais kiinnostavan jutun.
The Descent täytyy mainita näistä vähän uudemmista kauhuleffoista. Oli itselleni tosi ahdistavaa katsottavaa (klaustrofobialla saattaa olla asian kanssa tekemistä). Hyvä elokuva, vaikka kliseiltäkään ei vältytä. Loppu oli myös kohtalaisen tyly, mistä pidin.
Creep (2014) found footage, psykologista kauhua. Pääosissa Mark Duplass ja Patrick Brice. Ohjannut Patrick Brice. Elokuvasta teki karmivan Mark Duplassin näyttelemä psykopaatti joka manipuloi loistavasti toista päähenkilöä. Sekä elokuvasta teki karmivan myös se, että kuinka aidolta dialogi ja yleinen tunnelma elokuvassa oli. Tämä on täysin mahdollista tapahtua oikeassa elämässä, ja se jos jokin tekee elokuvasta karmivan. Löytyy Netflixistä.
Aivan samaa mieltä noista nyky kauhuelokuvista, ne ovat järjestäen kaavamaisia ja pystyt näkemään hyvissä ajoin että koska se jumpscare on tulossa ja se että se on yleensä toinen näyttelijä tai kissa joka säikäyttää alkaa mielestäni jo niin puhki kulutettu että tuntuu jo vitsiltä. Yksi mistä olen viime aikoina tykännyt oli muutama vuosi sitten ilmestynyt american gothick henkinen woman in black jossa oli omasta mielestäni semmoinen hyvä ja ahdistava tunnelma vaikka oli myös paikotellen näitä jumpscareja ja daniel Radcliffe nähdään kyseisen elokuvan pääroolissa.
Jos ei ole paskaa cgi:tä niin pro kriitikko voi valittaa sitten niistä jump scareista. En enää tiedä kummat on väsyneempiä, elokuvat vai nää höpö miehet.
@@MrMeits1 No sinänsä jump scaressa ei ole mitään vikaa jos se olisi alustettu hyvin tunnelmalla eikä sen näkisi tulevan yhdeksän kertaa kymmenestä. Kun mieluummin katson leffaa jossa alkaa tunnelman takia oma mielikuvitus laukkaamaan sen takia mitä ei esim näytettäisii kuin se että käytetään kaikki jump scare clisheet ja näytetään liikaa cgistä riippumatta.
@@freakazoid8531 Juurikin näin. Siinä vaiheessa kun jokin temppu on jo kymmeniä kertoja nähty, se alkaa tuntua vain huonolta ja mielikuvituksettomalta elokuvan tekemiseltä. Toki joillekin tuo toimii, kuten paska cgi :D
@@TotuusElokuvasta näinhän se on. Esimerkiksi tämä että pestään kasvoja peilin edessä ei ole tarjonnut mitään uutta viimeiseen 20v joten onko se pakko tunkea leffoihin. Myöskin jos tietää että on pienen budjetin kauhuleffa niin eikö kenellekään tule mieleen että se että cgi hahmoa ei ikinä näytettäisi kunnolla ja tämä olisi aina varjoissa niin tämä voisi itse asiassa hyvä juttu, kun huono cgi ei ole niin silmiin pistävää. Hyvä esimerkki tälläsestä elokuvasta on hammaskeiju elokuva nimeltään darkness falls.
Nykyään vaikea löytää hyviä kauhuleffoja, Nunna oli sellane jolloin oikeesti säikähti monessa kohtaa. Itse tykkään todella paljon enemmän psykologista trillereistä, sellaset saattaa "kuumottaa" monta viikkoa. Vaan todellaha nämä listatut leffat oli makeita sillo ala-aste ja yläaste iässä. Parhaat säykäykset leffoista alaikäsenä sain kuitenki Stigmata leffasta, varmasti vaikutti uudet äänentoistolaitteet tietokoneella
Ja samoilla mennään täällä. Halloween 1 on ollut aina se paras kauhuleffa ikinä. Moottorisaha murhaaja top 5:ssa ja myös Manaaja just sen totuus pohjankin takia. Sit Hohto näyttelijän suoritukset lisää jännitystä ja siinäkin oikeessa elämässä se nais näyttelijä oikeesti menetti mielenterveyden kun se joutu ottaa kokoajan uusiksi niitä itkukohtauksia ym ja se kärsi koko elämänsä niistä mielenterveys jutuista mitä sai siitä leffasta.
Emilyn Rosen (riivaaja) Se on yliluonnollinen, mut "perustuu tositarinaan"😏 Onhan näitä kuultu et paha henki/demoni tulee ihmiseen ja sit alkaa manaaminen, mut kyseisessä elokuvassa on ns, pari erillistä kertomusta, mut sen manaaja papin tarina kun sitä aletaan seuraamaan kun se haastetaan oikeuteen sen tytön kuolemaantuottamuksesta. Tässä on just sitä kutkuttavaa jännitystä, et mitähän seuraavaksi tapahtuu tytölle ja iljettäviä kohtauksia myös mut samalla tarina etenee niin et voit myös jännittää lopputulosta papin oikeudenkäynnistä. Ja mitä selviää emilynin elämästä. Kannattaa kattoo, en osaa selittää mut on jäänyt mun mielestä liianvähälle huomiolle tämä elokuva, kun puhutaan kauhusta
Olipas mukava videon aihe. Ite oon digannu kauhuelokuvista kokolailla aina, jo lapsena viehätti kaikki outo ja pelottava, vaikka sitten tulikin valvottua öitä paskat housussa kun ei uskaltanu silmäänsä ummistaa. Tosta TCM-kohtauksesta mistä mainitsit, niin on omakin lempikohtaus kyseisestä leffasta, sen loppukohtauksen lisäks! Se viimenen ajojahti sinne autolle on ihan saatanan kuumottava edelleen. Ja ne lopun otokset kun Leatherface pyörii moottorisaha päristen auringolaskussa onkin sitten ihan puhdasta vitun cinema-kultaa! Blair Witch Project on omassa hyllyssä myös vähän ulkoelokuvallisista syistä, pidän sitä tärkeenä elokuvana kauhugenreen, mutta aikaa se ei tosiaan oo kestäny. Ite olin sillain herkässä iässä sen ilmestyessä, oliskohan ollu tokalla luokalla, että se teki kyllä vaikutuksen. Etenkin kun koulunpihalla kaikki puhu kuinka tää on aitoo shittiä jne. No eihän se tietenkään ollu todellista, mutta kyllä se silti kuumotti aivan perkeleesti ekalla katselukerralla. Myöhemmin sitten ei enää toiminu lähes ollenkaan tunnelmansakaan puolesta. Siitä huolimatta jokseenkin pakkonähtävää, jos kauhuelokuvat kiinnostaa, tai elokuvan historiaa ylipäänsä väittää tuntevansa. Yks hyvä aihe vois olla sitten tälle vastapainoks top-5 hauskimmat katselukokemukset, eli missä leffoissa oot nauranu eniten, tai mistä on jääny hyvä mieli katsomisen jälkeen :D
Itsellä kävi niin, että joskus 10-vuotiaana frendi isobroidi näytti meille Painajainen Elm Streetin, ja jumalauta että siitä jäi traumat. Pelotti pitkään mennään nukkumaan, koska kuvittelin, että Freddy oikeasti tulee uniin ja tappaa. Sitä en kyllä muista, että pelottiko kauhuelokuvien katseleminen kuinka pitkään sen jälkeen... kyllä niitä tuli kuitenkin jo teini-iässä tuli ahmittua. Miten olisi top 5 elokuvat, joista itse tykkäät, mutta muut eivät pidä / elokuvat, joista et pidä, mutta muut pitävät?
Mä näin ton alkuperäisen Texasin Moottorisahamurhaajan tv:ssä vuonna 2006 ollessani 6v enkä silloin pellänny sitä yhtään mutta sitten 11 vuotta myöhemmin kun menin katsomaan IT:in niin vittu mä meinasin paskoa housuun.
Mulle taas uusi Pennywise aiheutti lähinnä hohhoijaa-reaktion. Kaikki mitä ne lapset teki oli kiinnostavaa ja mieleen tuli Stand by Me, mutta Pennywise pilasi elokuvan :D
Mä muistan ku lapsena noin 10-12v katoin yöllä telkkaria. Sieltä tuli leffa missä mies ajoi autoa jenkeissä, ja sitä lähti sitten jahtaamaan rekka-auto. Se oli silloin törkeen pelottava elokuva. Leffan nimeä en tiedä, mutta olis kiva nähdä toi joskus uusiksi.
En tiedä, oletko nänhnyt elokuvan Burnt Offerings (1976)? Vähän supernaturaalin puolelle menee, muttei liikaa. Se on vähän kuin Hohto (tehty kuitenkin ennen Hohtoa). Perheen isän painajaiset ja hiipivä hulluus tekevät siitä hyvän, sekä mysteeri; kuka ihme on se mummo joka asuu talon yläkerrassa, eikä koskaan tule sieltä pois? fi.wikipedia.org/wiki/Suljettu_ovi
20:17 Mä oon täysin samaa mieltä että muaki niinku suoraan sanottuna vituttaa kaikki jumpscaret kauhuelokuvissa :( ja mulle ainaki (vaikka oon vast 12 :DD) niin kyllä IT (2017) ja Halloweenit vuoden 1978 ja 2018. Molemmat Halloweenit sen takia koska omasta mielestä David Gordon Green ja muut ohjaajat on saanu mussa sen saman fiiliksen tulemaan ku vuoden 1978 klassikossa ja vielä ne musiikit siinä toi niinku muistoja mieleen että kyllä Carpenterit ja se yks (en nyt muista sen nimee :DD) niin sai kyllä aivan mahtavan fiiliksen katsoessa elokuvaa !
@@TotuusElokuvasta No jos on tylsää, niin suosittelen Spoorloos (1988) ja sitten perään Jeff Bridgesin ja Kiefer Sutherlandin tähdittämä roska The Vanishing (1993), mikä on jenkkiremake Spoorloosista.
Suosittelen elokuvaa Hush, se kertoo kuurosta naisesta jota tullaan, murhaamaan. Elokuva on psykologisen kauhun varassa oleva ja yksi nyky ajan parhaimmista kauhu leffoista, sitä voi jopa verrata Halloweenin
Itsellä oli vaikuttavin kokemus Tappajahai. Se katsottiin koko perheen kesken kultaisella 80-luvulla kun itse olin jotain 9-vuotias. Siitä sitten keskusteltiin seuraavana päivänä koulussa ihan innoissaan. Totuus oli kuitenkin se, että vedenpelko kesti vuosia eikä ollut mitään puhetta mennä syvemmälle kuin kainalorajaan asti. Sukeltaminen yhtä tuskaa. Ainoa paikka missä pystyi uimaan, oli uimahalli ja silloinkin piti tarkistaa tilanne jotta homma pysyisi hanskassa :D Tuolloin ei kyllä monellakaan aikuisella ollut mitään tajua ikärajoista ja niiden vaikutuksista. Traumoja tuli, mutta jälkikäteen ajateltuna juuri tuo Raulin sanoma otollisimmasta ikäjakaumasta pitää paikkansa. 10-14-vuotiaana se ahaa-elämys on saavutettavissa ja niiden perässä sitä mennään vielä tänäkin päivänä!
Mua ”harmittaa”, ettei Tappajahai koskaan iskenyt muhun samalla tavalla kuin moneen muuhun. Toki näin sen vasta joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ehkä vähän liian myöhään(?). Mutta hauskaa että mulla on yksi kaveri joka edelleenkään ei uskaltaudu edes järveen uimaan, kiitos Tappjahain :D
@@TotuusElokuvasta Wayyyyy too late! :D Hyvä kun kaikki neljä leffaa tuli muistaakseni viikon välein tuolloin ja kaikki piti katsoa. Silmät peittoon vaan kun tuli jännä kohta. Traumapuukko vaan upposi leffa leffalta syvemmälle, mutta palo elämyksiä kohtaan oli vahvempi. Vieläkin 35v myöhemmin aavalla järvellä uidessa tulee mieleen "hitto ku on tummaa vettä" :DD
@@janhar1101 Ja herää kysymys: miksei Suomessa järjestetä Tappajahain ulkoilmanäytöksiä, missä katsomo on vedessä ja yleisö vesipatjoilla/kumiveneissä?!
@@TotuusElokuvasta Eihän täällä järjestetä edes drive in -näytöksiäkään, niin tuo olisi jo liikaa vaadittu :D Mutta olisi kyllä kova veto, joku nykimään patjoja sopivissa kohdissa
omalla kohdalla ykkönen on manaaja,osui otolliseen ikään ja oli etukäteen kohuttu kuinka elokuvasaleista on kannettu porukkaa pyörtyneenä pihalle (paska puhetta).Vieläkin on vaikea uskoa sen olevan vuodelta 1973,kun vertaa tehosteita muihin saman ikäisiin elokuviin.kyllä oli jännä tulla teatterista kotiin yksin syys pimeällä.
Itse näin Manaajan arviolta 16-vuotiaana, uusintakatseluun se päätyi noin 10 vuotta myöhemmin. Kummallakaan kerralla ei minkäänlaista reaktiota. Ei niin mitään. Mulle ei valitettavasti toimi kauhuna ollenkaan, mutta toki se on laadukaasti tehty, sitä en kiellä.
Loistava lista. Texas malliesimerkki nimenomaan psykologisesta kauhusta, kuten myös Blair. Blair opetti myös tekstityksen vaikutuksen. Asuttiin asutolahotellissa tms isän kanssa, odotettiin pääsyä omaan kotiin, ja mulla ei ollut aikaa kuin leffoja katella. Plus, että olin töissä leffavuokraamossa, jossa työaikakin meni leffojen parissa. :) Anyway, tämä jenkkijulkaisu tuli hommattua heti kun ilmestyi. Pimeä huone, kuulokkeet päässä ja ilmsn teksitystä. En pystynyt leffan jälkeen käymään ulkona huoneesta vessassa. Kaikki äänet aiheuttivat pelkoja. Sama leffa myöhemmin kaverilla tykillä suomiteksteillä. Huomasi, miten tekstitys vei fokuksen pienistä äänistä ja yksityiskohdista mm. puheitten värinöistä. (Sama esim Paranormal Activityssä, äänet luovat koko tunnelman, vaikka siinä ei "kriittisissä" kohdissa puhuttukaan.) Mutta tästä mun hutusta ei enempää. Ps. Toivottavasti oli loistava visa! ☺️ Pidätkö vaikeitakin? Pps. Tuli Man from Earth ja Blairista mieleen, top 5 tuotannollisesti pienellä rahalla tehdyt leffat?
Itse en muista mikä on ollut eka kauhuelokuva minkä oon nähnyt, mutta en mielelläni niitä katso, olen jäänyt siinä lapsen tasolle ja itsellä alkaa mielikuvitus laukkaamaan 😅
Paranormal Activity, Hereditary, Changeling, Entity ja Ju-On: The Grudge . Näissä elokuvissa on aikuisiällä noussut sydän ja perna kurkkuun. Pentuna samaa virkaa toimitti Manaaja minkä jälkeen en uskaltanut katsoa kauhua vuosikausiin eli vähän sama kuin sulla Manhattanin Jaakossa.
Orkkis Ju-On karmii kyllä edelleen tosi kovaa. Se, ettei taustalla pauhaa mikään soundtracki, tekee useitten japsileffojen tunnelmista niin nannaa! Hereditaryn tietyt kohtaukset karmas myös tosi rajusti.
No niin. Seuraavakso hauskimmat elokuvakokemukset. Elikkä komedioita. Niitäkin ku vaivaa tuo sama ongelma. Hyviä komedioita ei ole tullut vuosiin ja uusia ei edes jaksa vaivautua katsomaan.
Joo, 98% kauhuelokuvista on turhaa paskaa, samoin 98% komedioista. Syy: kauhu ei pelota ja komedia ei naurata. Eli joo, tehdään tällainen listaus jossain vaiheessa :)
