Hiihtoloma 2015 ja arkisen aherruksen tilapäinen hellittäminen vapauttivat jälleen ajattelukapasiteettia rautateille. Tähän problematiikkaan antoi uusia ulottuvuuksia uudehko Jaloviina Extra. Maultaan se on pehmeähkö ja jopa konjakkimainen, mutta ei kuitenkaan konjakkia. Tuttua Jalluahan tämä on, joskin rypäletisle saattaa olla ehkä hieman edullisempia hienostuneempaa. Tunnelman vuoksi tällaista kuitenkin nautiskelee, joskin kyllä tälläkin tarvittaessa sekstantin sekaisin saa. Tässä hyväntuulisessa atmosfäärissä ajatukset leijailivat kohti Pasilaa, jonka toimintaa on aktiivisesti seurattu kymmenisen vuotta.
Alussahan oli järvi, Töölönjärvi. Tämä järvi, ehkä soistunut sellainen, laski Töölönjoen välityksellä Töölönlahteen. Järvestä on jäljellä hyvänlainen painanne, kun taas joesta muistuttavat enää Alppipuiston altaat. Laajeneva kaupunki valjasti viisaasti Töölönlahden ympäristön virkistyskäyttöön, kun taas Töölönjärven pohjalle solahti mukavasti ratapiha, jossa kelpasi ryskytellä tavaraliikennettä ynnä tuprutella arvoituksellisia savuhattaroita. Alati muotoutuva Helsinki loi Länsi-Pasilaan historiallisen Länsi-Pasilan puutaloalueen, joka sai väistyä vimmaisen lähiörakentamisen tieltä. Tuloksena oli jokseenkin kekkoslovakialais-breshneviläisiä ja sosialistis-realististisia betonikuutiovirastoja. Näihin on hyvä sijoittaa virkaihmisen stereotyyppi, jonka pöydällä paperit kahisevat, seinäkello naksahtelee, mutta keittiösyvennyksessä kahvinkeitin jo malttamattomasti purputtelee. Ja yhtä stereotyyppinen kampaviineri jo ujon kutsuvasti vilkuttelee laatikoston raosta.
Pasilan ratapiha, ja nimenomaan Pasilan aseman kupeessa ollut ns.alapiha, oli pitkään kantakaupungin tavaraliikenteen polttopiste, joka yhdisti Sörnäisten sataman, Länsisataman, konepajan, Herttoniemen, Hakkilan ja Keran tavaraliikenteen. Näitä yleisiä järjestelytöitä tehtiin vuoteen 2008 saakka, jolloin satamatoimintojen siirtyminen Vuosaareen vapautti alueita rakennustoimintaan.
Mutta vajaan kolmen kilometrin päässä tapahtuu jälleen. Muuan Yleinen Insinööritoimisto (YIT), yksi koolaamisen konkareista, on luonnostellut tähän tyhjiöön vallattomia valuja ja sitimäistä siluettia. Rohkeat luonnokset loihtivat lukijan eteen eräänlaisen uuden urbaanin sykkeen polttopisteen, joka on yhdistävä ihmiset ja brändit.Näitä suihkivia junia ja onnellisten ihmisten prototyyppejä täällä pää kallellaan tarkasteltiin ja syvällisesti pohdiskeltiin, josko tällainen hieman möliskömäinen ja umpimielisyyteen kallellaan oleva kansa löytäisi onnelansa alueesta. Tiedä häntä, tuumaillaan täällä yleisessä junaharrastustoimistossa yölampun kelmeässä valossa.
Tämä video, ei tosin mikään kansankynttilän merkkiteos, kokoaa Pasilan vaiheita noin kymmenen vuoden matkalta. Ristiin rastiin on aluetta koluttu ja paikat tutkittu aina yksittäisiä ratakiskoja myöten. Kaikenlaista mielenkiintoista on tallentunut sekä analogisessa, että digitaalisessa muodossa. Kuvakollaasi kertoo niin kuvauskaluston kuin (toivottavasti) kuvaustaitojenkin kehittymisesta. Triplan kaltaisen visionääritoiminnan asemesta on asetuttu nostalgian upottavan nojatuolin vastustamattomaan imuun. Tuokiokuviahan nämä ovat ajan katkeamattomassa virrassa, työkaluina TMPGenc Authoring Works 4 ja ketterä NCH VideoPad Professional. Rautatieharrastajille ekstraa, muille sitten tulevaisuudessa Triplaa.
5 сен 2024
