Uutisahdistus 

Välillä se meitä kaikkia koettelee. Muistetaan kuitenkin olla ottamatta liikaa ylimääräistä ahdistusta elämään.
Twitter: / t0rillatavataan
Facebook: / t0rillatavataan
Torilla Tavataan - Uutisahdistus
Jännitys jatkuu osassa 2: • Uutisahdistus - Osa 2
Kun nyt kerran olit niin innokas, että ihan painoit ''näytä lisää'' -painiketta videon kuvauksessa, kerro toki kommenteissa mitä olit mieltä! Arvostan myös kovasti mielipiteesi osoittamista videon peukutuksella (suuntaan tai toiseen). Mikäli haluat pysyä ajan tasalla tulevista videoista, kannattaa kanava tilata! Jaa linkki videoon ihmeessä myös ystävillesi. Kiitos mielenkiinnosta!
No tästä videosta minä tykkään! Pidän sitä yhtenä onnistuneimmista videoistani. Idea on erittäin hyvä ja viesti erinomainen. Toteutus voisi olla parempikin, mutta on se nyt paras tähän asti! Mutta ihan oikeasti: liian monet ihmiset liimaantuvat sanomalehden, nettiuutisten ja tv:n ääreen ja imevät itseensä valtavan määrän uhkaavia ja pelottavalta tuntuvia uutisia. He muodostavat maailmankuvansa näitten uutisten perusteella ja syöksyvät jonkinlaiseen negatiivisuuden kierteeseen. Heidän päässään pyörii vain ahdistavia ajatuksia siitä miten maailma ja Suomi on menossa perseelleen ja joka puolella on erilaisia uhkakuvia. Mutta todellisuudessa näin on aina ollut. Aina on ollut maailmassa uhkakuvia ja kauhuja. Media vain tykkää mässäillä huonoilla uutisilla. Hyvät ovat liian tylsiä ihmisten mielestä. Kuitenkin silloin, kun uutiset alkavat ahdistaa ja tekevät jokapäiväisestä elämästä tuskaista ahdistusmyräkkää, kannattaa vaikka keittä kuppi kahvia tai jotain muuta virvoketta ja vetäistä henkeä, katsoa ympärilleen ja huomata, että omassa elämässä ne asiat eivät niin pahasti olekaan. Jos ovat niin sitten onkin paskempi juttu. Mutta vaikka asiat olisivatkin huonosti, voi niihin itse vaikuttaa lähes aina jotenkin. Ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä enemmän kuin useat ihmiset uskovatkaan. Kaikkeen siihen, mitä uutisissa kirjoitetaan yksittäinen ihminen puolestaan ei voi vaikuttaa juurikaan.
Loppuun vielä Maamme-laulun sanat, koska synkistelyn keskellä Suomi on aika kiva maa kuitenkin:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.