11:38 kohasta vähän matkaa eteenpäin, sanoit, että ”Raamattu on hyvin selkeä, että mies on perheen pää”. Eikös Jumala ole perheen pää ja mies vain vaimon? 🤔
Kokonaisuutena Raamatussa on selvää, että mies johtaa koko perheyksikköä. Jos vaimoaan, niin tottakai lapsiaankin. "Perheen pää" sanontaa ei tosiaan ole Raamatussa sellaisenaan, vain vaimon pää. Mutta ei kyllä "Jumala on perheen pää" -sanontaakaan, kuten sanoit. Mutta tietenkin mies perheen päänä on Raamatullinen ilmaisu (ja tietty Jumala perheen päänä myös). Mutta siinä mielessä mies ei ole lastensa pää, koska lapset ovat vain lainassa. Vain tietyn ajan isän ja äidin ohjauksessa, ja sitten aloittavat oman perheen. Mies jättää isänsä ja äitinsä, ja tulee yhdeksi lihaksi vaimonsa kanssa. 1.Kor.11 alussa myös sanotaan että Isä Jumala on Kristuksen pää, ja Kristus on seurakunnan. Eikö Jumala ole siis seurakunnan pää? Tietenkin on, koska seurakunta on Kristuksen ruumis. Ne toimivat tietyssä järjestyksessä ja harmoniassa. Jos et vieläkään usko, niin lue vaikka Sanalaskut, ja katso kelle annetaan vetovastuu perheessä. Tai tämä seurakunnan johtajille (joiden tulee olla miehiä) osoitettu ohje: "Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina." 1. Tim. 3:4 Tai seurakuntapalvelijoille: "Seurakuntapalvelijoiden tulee olla yhden vaimon miehiä ja hallita hyvin lapsensa ja kotinsa." 1. Tim. 3:12 Lapset tarvitsevat isejä. Sellainen isä, joka laiminlyö tehtävänsä Kristuksessa, on "epäuskoista pahempi" Paavalia lainatakseni. Enpä ole koskaan ennen kuullut väitettä, että Jumala johtaisi lapsia, mutta mies vain vaimoaan 🤔
@@am-vn3lz Joo, näin on. 4. käsky kehottaa lapsia kunnioittamaan sekä isää että äitiä. Täytyy myös muistaa, että Jeesus antaa johtajuudesta täydellisen esimerkin. Se, joka on suurin, on kaikkien palvelija. Ja Jeesus myös oli valmis pesemään opetuslastensa jalat. Kristityn aviomiehen johtajuuden alla vaimo voi kukoistaa. Hyvä kristitty mies näkee myös vaimonsa talentit ja viisauden, ja antaa niille tilaa olla käytössä. Johtajuus ei siis tarkoita raamatullisessa mielessä autoritääristä hallintaa, tai että nainen vaan olisi hiljaa ilman mielipidettä tai ajatuksia, vaan kuten Ef.5:25-30 kuvaa: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman. Samoin jokaisen miehen tulee rakastaa omaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä."
Olen ollut uskossa 15-vuotiaasta asti mutta nuorena aikuisena oli jonkinlainen huikenteluvaihe etten syvällisesti ajatellut kristillisyyttä ja Jumalaa.. Nyt ole 67 vuotta ja ajattelen että elän aivan tavallista elämää. Tuskin elämäni olisi poikennut paljoa jos en olisi uskossa. Olen elänyt tavallista elämää; käynyt töissä, harrastanut niitä asioita joista pidän. En koe että usko rajoittaisi minua mitenkään tapaan etten saisi tehdä jotain uskoni vuoksi. Minua ei todella kiinnosta istua baareissa, bilettää, katsella huonoja ohjelmia, kiroilla. Olen ollut avioliitossa mutta minulla ei ole lapsia. En ole erityinen äitityyppi. Jumalan valtakunnan työ ja evankelioiminen on ollut minulle aina tärkeää. En ole kodin hengetär ja en ole hyvä ja kiinnostunut kotitöistä. Varmaan siksi Jumala ei ole suonut minulle lapsia eikä parisuhde ole välttämätön minulle vaikka voisin elää avioliitossa. En ole luonteeltani kovin naisellinen ja romanttinen vaan boheemi luonnonlapsi oman tieni kulkija. Olen nainen ja en kapinoi sukupuoltani. Minulle ei itsensä kaunistaminen ole ollut koskaan tärkeä vaikka ostan minulle naisena ituvia vaatteita etupäässä kirpparilla. Hyvä opetusta annat tuossa. En ole saanut lapsia ja en ole koskaan kärsinyt asiasta. Mieheni kärsi ja saattoi olla yksi syy eroon. Yhteen mennessä hän hyväksyi asian mutta ei sitten enää vuosien päästä. Tuossa asiassa olen eri mieltä. En ole ollut ikinä ollut hoivatyyppi, minulla ei ole kärsivällisyyttä, stressaannun äänistä ja itkusta. Hyväksyin ehkäisyn ja myös sen jos pariskunta ei halua lapsia. Voihan heillä olla kutsumus vaikka palvella tehokkaammin yhdessä Jumalaa. Ei saa syyllistää naisia ja ihmisiä jos eivät halua perhettä. Se saa olla heidän oma henkilökohtainen asia. Voi avioliittoon mennä nuorena ilman tarkoitusta hankkia lapsia. Toki sinulla saa olla asiasta mielipiteesi. En tykännyt ihmettelijöiden uteluista miksi minulla ei ole lapsia?
"Jos puoliso, joka ei ole uskova, eroaa, erotkoon. Veli tai sisar ei tällaisissa tapauksissa ole sidottu, sillä Jumala on kutsunut teidät rauhaan." 1. Kor.7:15 ❤️ Voin yrittää sivuta tätäkin blogissa, mutta oma vakaumukseni ja ymmärrykseni on, että jos uskomaton puoliso lähtee, on hylätty osa puoli vapaa. Siis myös vapaa menemään uusiin naimisiin 🙏 Ymmärtääkseni tämä on myös suurimman osan näkemys niistä pastoreista, joita kunnioitan itse!
@@IdaBoisKristitynvaellus Juu tuon olenkin ymmärtänyt mutta lähinnä sitä surua kun jää yksin lasten kanssa. Kaipaa kumppania, tukea ja perheenpäätä perheelle eikä sitä löydy. Eikä jaksaisikaan oikein etsiä kun on jo ikää 😔
@@PiaNore-ue6ju Ymmärrän 🙏 Tärkeä ja laaja aihe! Kiitos ehdotuksesta! "Jos et tiedä mitä tekisit, tee seuraava asia oikein Jumalan kunniaksi." -Elisabeth Elliot
