Ylen 360-video: Suomalaisten salaseurojen temppelit 

Oletko itse tietäväinen?

Dmitri Bortniansky - Sacred Concerto 24

Siitä ei epäilystäkään (laumojen tarve ainakin). Vaan missä hengessä tullaan yhteen, rakentavassa vai tuhoavassa? Positiivisessa vai negatiivisessa? Nostattavassa vai lannistavassa? Kasvattavassa vai taannuttavassa? Täydellistä harmoniaa yhteen tai toiseen suuntaan harvoin saavutetaan, mutta päävaikutus kyllä tapahtuu ja sen näkee / tuntee osallisista.

Oma kokemukseni on, että ryhmien yleisluonnetta pääsee arvioimaan vasta retrospektiivistä kun maito on jo maassa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja ihmisluonne luonnollisesti muistaa tarkemmin ne ikävät puolet saldosta.

Ihan puhut asiaa. Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksistasi lisää. Itse ajattelen, että kaikkea ei myöskään tarvitse oppia kantapään kautta. Ryhmän tavoitteet / motivaation / agendan pystyy yllättävän usein näkemään / aistimaan päältäpäin. Paistaako taustalta raha ja ahneus? Vai sydämmestä kumpuava aito hyväntekeminen? Avoimuus, sallivuus vai salailu ja tukahduttaminen? Toisinaan tuntuu, että se mikä alkoi pienestä ja viattomasta, kasvaa harmittavan usein isoksi organisaatioksi joka lopulta muuttuu hirviöksi. Entiteetiksi, joka kasvaa kontrolloimattomaksi, jota ei enää ymmärretä, joka unohti alku-inspiraationsa, jossa eriydyttiin. Tämä tietysti ääriesimerkkinä. Mutta niinkait se menee näissäkin asioissa, että aika aikaansa kutakin. Totuus palaa lopulta kirkkaammin, nousten arvoiseensa arvoon. Mitä sitten tulee hyvien ja huonojen puolien muistamiseen, ehkä toisinaan on jollain tavalla sopivaa että juurikin ne ikävät puolet jää voimakkaammin mieleen. Hyvät kokemukset sisäistetään ja huonot pistetään tietoisuuden hyllylle potentiaalisen "pahan päivän varalle". Toivon mukaan saat kiinni siitä mitä tällä ajan takaa. Rakentavampaa on tietysti sisäistää hankalien kokemusten oppiläksyt, eikä jäädä niiden vangeiksi. Kääntää nekin kokemukset pokaaleiksi, voitoiksi joista selvitty ja kasvettu. Ja pitää ne hyvät kokemukset voimavaroina tulevaan, jos tarvetta. Jotenkin tuntuu, että tässä ajassa nälvitään "yleistämistä". Että yleistäminen on väärin. Tietysti siinäkin on tärkeää kohtuus ja tasapaino. Mutta mielestäni yleistämiselle on ihan perusteitakin, se on tapa tehdä karttaa maailmasta. Jotain mitä on kuultu, luettu, nähty, koettu... Mitä enemmän kokemuksia, sitä vähemmän tarvetta yleistämiselle. Tässä yhteydessä juurikin huono kokemus voi toimia voimakkaana hälytyskellona / herättäjänä. Hyvä ystävä kertoo luottamuksellisesti huonosta kokemuksestaan ja minä otan sen itseeni sopivana "varoituksena", peilaan sitä mielessäni ja viimeistään jos vastaava tilanne tulee vastaan. Oliko se totta, oliko tarpeellista pitää se mukanani? Mitä se kertoo hänestä, mitä se kertoo minusta? Tässä yhteydessä "huonokin" asia voi palvella. On hyvä olla parhaansa mukaan avoin, vastaanottava, hyväntahtoisessa liikkeessä mutta yhtä paljon voi sanoa myös sinisilmäisyydestä, naiviudesta, kaikki on ihanasti ja hyvin maailmassamme jne. Kiitos sinulle! Sinä aktivoit minut vähän näpytellen jakamaan ajatuksiani. Taas voi peilata missä mennään, mikä palvelee ja mikä ei. Kiitos ja erittäin loistavaa viikonlopun jatkoa, ja kaikkea hyvää muutenkin.

Nää auttaa pedofiilejä joten ringit on pienet