Vaelluksia, retkiä, paikkoja ja tarinoita. Kulttuurimaantiedettä ja kaukaisia maisemia Suomesta, joskus kauempaakin. Mystistä hiljaisuutta ja tunnelmaa paikoista, joissa sitä vielä on. Tervetuloa tilaamaan kanava!
I like to explore distant and mystical places and tell stories from the remote areas of Finland and sometimes beyond. All spoken videos are (or will be) subtitled in English. Welcome!
Kiitoksia, mukava kuulla!🙌 Maantiekuru on Aittajärveltä lähdettäessä aika helppokulkuista ja leveää polkua. Kulku vaikeutuu jonkin verran mitä lähemmäs Luirojärven aluetta kuljetaan. Välillä on aika kapeaa ja louhikkoista sekä korkeuseroiltaan vaihtelevaa polkua, mutta vaikea ei reitti ole jos kurun pohjaa/laaksoa pitkin kulkee. Maisemiltaan mahtavan vaihtelevaa, kuten UKK-puisto ylipäätäänkin.👍
Hienoa, hyvää ruskavaellusta! Sokostille voi lähteä vaeltamaan tietysti myös Kiilopäältä, josta suurin osa vaeltajista lähteekin, ja samoin etelän suunnasta Marivaarasta, mutta se maasto on aika vaikeakulkuista ja soista. Maantiekurua jos haluaa kulkea, niin silloin tosiaan kannattaa lähtöpaikaksi ottaa Aittajärvi.@@valtterikoykka3664
Piti vaan vähän vilikasta, niin tulikin kahtottua koko video. Hyvää settiä ja ois joskus kiva itekin tehdä tollasia reissuja, ehkä vähän lyhyempiä matkoja, mutta patikointi ja telttailu luonnonhelmassa ois kyllä mahtavaa.
Kiitos paljon palautteesta! Mukava kuulla. Ajoittaisesta tuulen suhinasta täytyy tosiaan päästä eroon, ja kunnon kamerakin oli matkassa mukana, mutta laiskan miehen ratkaisuna päädyin kuvaamaan videot pelkästään puhelimella. Jatkossa parempaa laatua luvassa äänenkin osalta, se olisi vakaa tarkoitus.👍
Pitäisi kieltää lailla nuo haaskakojut kun ei ihmiset näytä ite ymmärtävän lopettaa... Ei siinä, komea karhu. Itse arvostan enemmän oikeita luontokuvia, tuo on vähän sama jun kävisi eläintarhassa kuvailemassa.
Osittain samaa mieltä. Tällä kojupaikalla ruokinta oli vähäisempää kuin paikoissa, joissa karhut ovat täysin tottuneita ihmisiin ja joissa meininki on kuin eläintarhassa ilman aitauksia. Valtava tuuri ylipäätään, että karhu tuonne heti ensimmäisenä iltana tuli. Kerranhan tuo kojuhomma oli itsekin kokeiltava, ja asian toinen puoli on se, että kun ihmisillä on mahdollisuus nähdä karhu, niin tietoisuus ja elämys eläimen ainutlaatuisuudesta lisääntyy, mikä toivottavasti kasvattaa kunnioitusta näitä eläimiä ja luonnon omaa rytmiä kohtaan. Mutta kyllä, ei ole ongelmatonta tuo kojutoiminnan oikeutus, vaikka olisi tällainen vähällä ruokinnalla oleva paikka.
@@juhoiisakkiniemela Niin onhan se tietenkin vähän eri niissä turistirysissä. Eri mieltä olen kuitenkin siitä että tietoisuus karhun luontaisesta käytöksestä lisääntyisi tai ymmärrys luontoa kohtaan ylipäätänsä, pidän sitä ennemminkin vähän luonnosta vieraantuneena käytöksenä mennä koppiin katselemaan kun eläimet tulee helpon sapuskan perässä näytille. Kyllä ne karhut osaa se ruokinnan yhdistää ihmisiin ja väkisinkin luontainen käytös muuttuu, varsinkin jos se ruokinta jatkuu pitkään. Karhuja kyllä näkee luonnossa liikkuessakin, jos sielä paljon viettää aikaa ja tietää missä ja miten liikkua.
Näinhän se on. Aina kun ihminen sotkee jollain tavalla luonnon luontaista tasapainoa, niin se vaikuttaa villeihin eläimiin, ja siinä hommassa ihminen on kyllä kunnostautunut kautta historian oikein olan takaa. Toki karhu tuollakin ihmisen haistaa, vaikka siellä ei kokonaisia haaskoja loju ruokinnoissa. Ja karu tosiasia on se, että kehittyneissä maissa suurin osa ihmisistä on jollain lailla vieraantuneita luonnosta. Sitä voi miettiä, onko kojussa kökkiminen tosiaan mikään paras keino sen vieraantumisen lievittämiseen, ei varmastikaan. Seuduille, joista väki vähenee, on toki hyvä että uusia elinkeinoja löytyy ja matkailua edistetään, mutta toki se pitäisi tehdä aina luonnon ehdoilla. Siihen ei ihminen usein malta kyetä.
@@juhoiisakkiniemela Niin tuo kojukatselu pitäisi toteuttaa niin ettei niitä karhuja ruokittaisi ja siten sekotettaisi niiden luontaista käyttäytymistä, sittenhän se olisi ok, toki mahdollisuus nähdä karhu pienenee, mutta parempi mielestäni sekin. Totta tuo mitä sanoit kehittyneistä maista, Suomalaiset pitää jotenkin itseään luontokansana, itse en sitä allekirjoita. Täällä pilataan luontoa kiihtyvällä tahdilla teollisuuden nimessä, ja villieläimiä mennään tiirailemaan ruokinnalle kopista käsin... Kun tätä nykymenoa seuraa niin tuntuu että sähkö on elämän perusedellytys ja ilman sitä ihminen ei elä ja sen vuoksi voi tehdä mitä vain. Suomessa olisi kalastusmatkailu varmasti suurta, mutta jokienkin ekosysteemi on tämä "luontokansa" saanut pilattua. No toivottavasti Suomalaiset vielä herää että mitä tuli tehtyä, pahoin vain pelkään että päinvastoin käy..
Aiheellinen kysymys. Näin on, että ihmisen järjestämän ruokinnan perässä tuli tämäkin karhu. Erona ainakin ruokinnan vähäinen määrä, mistä johtuen karhua odoteltiin 6 tuntia, ja oli ylipäätään ihme, että se juuri ensimmäisenä iltana ylipäätään tuli paikalle. Välillä tuolla kuulemma menee päiväkausia, ettei näy yhtäkään karhua, kun joissain toisissa paikoissa karhut suurin piirtein kävelevät mönkijän perässä kun lihaa tuodaan paikalle, ja ovat täysin tottuneita ihmisiin. Sellainen meininki on sama kuin eläintarha ilman aitauksia.
Päijänteellä oli myös Maakesken lahdella saarierakko nimeltä Kalle. Ite en koskaan tavannut kun eli ennen mun aikaa 50-60 luvuilla mutta faija tapas joskus kun sen kotipaikan ranta oli lähellä saarta. Mökki oli tallella ainakin vielä 80-luvulla, jollain mun sukulaisella oli avain siihen mökkiin ja käytiin siellä sisälläkin. Muistaakseni joskus alkuaikoina Kalle oli asunut ihan vaan maakuoppaan tehdyssä majassa.
@@juhoiisakkiniemela Mä voin kysyä faijalta jos se muistais enemmän yksityiskohtia, olin ite ala-aste ikänen kun kävin siellä saaressa ja mökissä 70-luvulla. En muista edes saaren nimeä. Mutta sijainti on varmuudella Maakesken lahti koska meidän mökki- ja faijan kotiranta on siellä ja saari on uimamatkan päässä laiturista.
Siinä se valtava rikkaus juuri on, että maastot ja muodot ja kasvillisuus on niin erilainen eri puolilla Suomea, vaikka pieni maa onkin. Kaunista joka puolella.. eri lailla kaunista eri paikoissa.
Finland and my native state of Minnesota seem very much alike and we have a few of these cats up in the North country. We also have many folk of Finnish descent up on the range. That opening scene was like a shot of home. We are also up to our elbows in Rappala lures.
Thank you for your comment, John, much appreciated! Yes, Finland and Minnesota are very much alike in many ways. The nature & the scenery, the winters, Finnish immigrants in Minnesota and of course ice hockey. Also interesting to hear you are into Rapala lures over there.
Se on totta, vaikka jotenkin en Kemijärveä mieltänytkään sijainniltaan eteläiseen Lappiin. Onhan se toki eteläistä Lappia, ja taitaa itse asiassa olla pohjois-etelä -suunnassa aika lailla samalla korkeudella kuin Miekojärven seutu. Mahtava Kemijärvi on toki huomattavasti Miekojärveä suurempi. Oikeampi ilmaus Miekojärvelle olisikin ollut ”Lounaisen Lapin suurin järvi”.
@@juhoiisakkiniemela terve Juho! ei pidä myöskään unotaa etelä Lapin Kitkajärveä joka on tosi suuri järvi vaikka osa järvestä on Kuusamon puolella pohjois pohjanmaalla.
Kiitoksia! Mukava kuulla. Paljon on lisääkin tavaraa edittipöyällä oottamassa, kun kerkiäis editoida.✌️ Jatkossa ehkä omankin naaman näyttämistä enemmän höpöttelyn ohessa, mutta tykkään tehä myös tällä lailla että pelkkä spiikki taustalla tai pelkkää kuvaa ilman naamaa tai puhetta.😊
Kiitokset kommentista. Villen kanssa oltiin tuolla reissulla yhdessä, ja tarinan faktathan ovat tietysti samat, riippumatta kuka videota tekee. Itse olin tässä projektissa tarinan taustatietojen ja faktojen etukäteen kaivaja, ja lähetin ne Villelle, joka on ilman muuta mestari kertomaan tarinan tiiviisti, innostavasti ja jämäkän faktapohjaisesti. Tarinan pääpointit ja faktat ilman muuta samat tekijästä riippumatta.👍🏼
Kun ihminen haluaa olla kabden itsensä ja Luojansa kanssa niin hän tyytyy yksinäiseen mutta rikkaaseen elämään. Kun haluaa löytää jotakin niin onni on yksinkertaisissa. Kun olin fyysisesti terve niin työn jälkeen vietin aikani erämaajärven rannalla kalastellen ja mitä milloinkin tehden mm. pyydyksiä rakennellen. Täällä Lapin erämaissa on enää muutama yksineläjä joita. holhousyhteiskunta piirittää. Ovat huolissaan hänestä vaikka enemmän näiden elintasoihmisten pitäisi, olla huolissaan itsestään. Nyt kun makailen ilman rakkaita vesiä ja erämaita pienessä 26m2 yksiössä, palaa mieli järvelle vaikkapa nuottakuntia opettamaan. Toivo oli kokenut sen, että elämisen onni on yksnkertaisissa asioissa. Digiloikat ovat tarpeetonta roskaa vaikka ittekin nyt tablettia naputtelen, mutta siinäpä minun digini sitten on. Ei ole telkkaria eikä muutakaan nykyaikaan kuuluvaa. Kiitos hyvin harvinaisesta dokumentista ja kertomuksesta ihmisestä joka oli löytänyt onnensa sieltä missä aukee aapa rannaton. Kertomus hyvästä elämästä.
Kiitos kommentista ja erityisesti myös omakohtaisten kokemusten jakamisesta. Arvostan. Näissä sanoissa oli täyttä asiaa ja hyviä näkökulmia niin yksilön kuin laajemmastakin perspektiivistä.
Kyllähän sitä ehkä toivois että edes semmosella yksinkertasemmalla teknologialla pärjättäis. Toki nykyajan teknologiassa on jonkin verran hyviäkin puolia, mut välillä tuntui ettei ehkä nuorempikaan tahdo pysyä kehityksessä mukana. Semmonen sopiva yhdistelmä nykyajan hienouksia ja sopivan luonnon ääressä asumista ois kiehtovaa. Toki jonkin verran täytyisi olla sähköjä, kauppakäyntejä jne mutta jos onnistuu saamaan tilukset sopivan luonnon ääreltä minkä antimia hyödyntää ja mitä hoivata, siinä varmasti sielu voisi levätä. Voisi tulla liian yllättäen, jos pitäisi kerralla luopua siitä mihin on jo kerennyt tottuakin. Vajaa pari vuotta sitten kesällä kun oli aikaa käydä mustikoimassa, sekin tuntui kävyän yllättävän hyvin liikunnasta ja oli mieltä keventävää hommaa. Jossain vaiheessa aloinkin ehkä vielä enemmän arvostamaan sitä, mitä luonto pystyy ihmiselle antamaan. Sikäli ois kiehtovaa, jos sais sopivat puitteet missä sitten mahdollisimman paljon voisi itse hyödyntää luonnonantimia ja kyseistä "omaa" luontoa hoivata. Toistaseks on toki ihan vaan haaveilua, mutta ei sitä tiedä vaikka joskus pystyis saamaan ittelleen tämmöset tilukset. Ehkä jonkin verran toistin itseäni aiempaan kommenttiin viitaten mutta tulipa nyt mieleen. Mielenkiintonen video, jota on tullut useamman kerran katottua! 👍
Joo, oishan se kiehtovaa jos pystyis elelemään mahdollisimman paljon itse suoraan luonnonantimia hyödyntämällä. Toki kauppareissujakin jne jonkin verran pitäisi olla, mutta mitä enempi pystyis elelemään luonnonmukaista elämää, sen kiehtovampaa. Oma tontti, missä ois sopiva piha, sopiva mettä, sopiva puutarha sekä sopiva pelto ja sopiva vesistö siihen viereen niin avot. Vaivannäköä tosin vaatisi, mut josko ois sen arvosta. Oma saari kyseisine puitteineen ois siinä ja siinä. Oma rauha ois toki paremmin taattu mut kulkeminen muualle tarpeiden mukaan hankaloituis. Nykyäänhän Kuhmoinen kai kuuluu Pirkanmaan maakuntaan, mut lienee epäolennaista tässä kohtaa. Esim Villen videota kyseisestä aiheesta on toki myös tullut paljon katottua, ja kirjakin löytyy hyllystä ja tullut jokusen kerran luettua. Mielenkiintosta, kun niinkin likellä nykyaikaa on joku ihminen pärjännyt kyseisissä puitteissa. Mut jos on tahdonvoimaa tarpeeksi jne niin sillä on varmasti päässyt pitkälle. 🤔😊👍
@@hilkkahovi7494 Käsittääkseni saarelta löytyy nykyään muitakin mökkejä tai muita asumusrakennuksia, toki sijainnin puolesta varmaan pikemminkin loma- kuin vakituisena asuinpaikkana. Toki en varmaksi muista tätä missä käytössä. Mahtoiko jollain toisella videolla juttua. Toki saarelta on varmasti silti mahdollista saada sitä kaivattua luonnonrauhaa! Toki mielelläni voisin saarella piipahtaa jos mahdollisuus osuu kohdalle. Toki vaikutan sen verran etäällä eikä niin liki asu ketään tuttujakaan, niin hankala varmaan toteuttaa reissua. Mut ei sitä tosin tiä vaiks joskus lykästäis. Maaseudun rauhassa tullut aina asuttua, ja jossain vaiheessa tuli opittua arvostamaan sitä aiempaa enemmän. Nyt kun on ollut taas hyvät mustikka-apajat, niin niiden hyödyntäminen on tuntunut käyneen yllättävän hyvin liikunnasta ja on ollut mieltä keventävää hommaa. Ei sinänsä ihme, jos saarella pärjätessään on Toivo Pylväläinen siellä viihtynyt asumaan! :)
@@TFILT luonnon antimilla pärjäisi hyvin. Luonnosta voi syödä vaikka mitä. Järvestä saa kalaa. Ihmiset vieraantuneet luonnosta. Nyt onneksi on ollut suunta toiseen suuntaan. Itse olen aina toivonut asua luonnon keskellä. Lapsuudessa on opittu paljon hyviä taitoja. Yksin, ei enää iäkkäämpänä olisi sama, kuin nuorempana. Silti vielä unelmoin. 🙏🌻
@@hilkkahovi7494 Unelmoida tosiaan saa ja pitääkin! Hektisessä arjessa voi entisestään luonnonrauhan merkitys nousta. Meillä päin suht hyvin pystyy luonnonantimia hyödyntämäänkin kun metsää marjoineen ja sienineen ympärillä, ja lyhyen ajomatkan päästä pääsee veneellä järvelle kalastamaan. Sopiva yhdistelmä nykyajan hienouksia ja sopivan luonnon "armoilla" toki kiehtoisi. Jonkin verran pitäisi olla sähköjä ja muuta. Mutta mitä enempi pystyisi itse suoraan hyödyntämään luonnonantimia, sen kiehtovampaa. Jos kaiken saisi ilman että pitäisi aina esim autolla mennä, sen kiehtovampi. Itse olen sen verran nuorempi, että ei sitä tiedä vaikka joskus saisin sopivat tilukset sopivan luonnon ääreltä, mistä saisi kaiken lähinnä kävellen. "Oman luonnon" hoivaaminen myös kiehtoisi. Mutta tarkkaillaan mitä tuleman pitää! 😊👍
