Meillä on 8kk tyttö joka lähti viime viikolla kiireelliseen sijoitukseen ja sillä on huostaanotton valmistelu käynnissä eikä ole edes syytä oltiin perhekuntoutuksessa
Voi, lastensuojelun päämääränä on perheiden särkeminen. Se on ihan politiikkaa. Kuuluu samaan sarjaan kuin tämä älytön sukupuolien kieltäminen ja "äiti" ja "isä" sanojen käyttö-kielto.
Perhelaitos estää vanhempien ja lasten erottamisen ja virkamiehen valehtelun vallan saamiseksi. Lastensuojelu ei kykene estämään kuolemia ja tekee turhia huostia. koska se keskittyy totteluun eikä pahoinvoinnin syiden korjaamiseen. Ne kärjistyvät ja terveet ihmiset tuhotaan. Te maksatte veroja poikani vangitsemisesta 5000-10000 euroa kuussa. Lapsia on 20000. Perhelaitoksessa olisi avoin käytäntö, käytäisiin töissä, koulussa ja päiväkodissa, mutta kaikki asiat käytäisiin läpi terapioisaa ja valvonta estäisi pahoinpitelyn ja kännäämisen. Jos tulee laitokseen, pääsee sinne aina lapsensa luokse. Etsin vastuuhenkilöitä kansalaisaloitteeseen
An kielto puhua kesäpäivästä Toivolle Pyysin Toivoa pyytämään tädeiltä ja sediltä kesäpäivää oman suvun kanssa. 26.2.2024 lähetin lastensuojelutyöntekijälle kutsun kesäpäiville. A uhkailee minua seuraamuksilla. Hän sanoittaa uhkauksen "toiveeksi", mutta hän on toteuttanut rangaistuksia valheellisista syistä muutenkin. Rajoituspäätös on sellainen tekaistu rangaistus. A yrittää kieltää minua muistuttamasta Toivolle siitä, että hän kuuluu kotiin. Huostaanotto on valheellinen ja se vahingoittaa meitä. Minä edustan perhettämme väkivaltaista Bn lastensuojeluvirastoa vastaan enkä sovi olevani hiljaa perheen yhdessäolosta, isästä ja äidistä. Minä olen todistanut sosiaalityöntekijöiden valheet hallinto-oikeudelle ja poliisille, mutta teitä kiinnostaa vain virkavallan suojelu ja tottelukulttuurin turvaaminen. Toivo voi hyvin ja on iloinen kanssani. Minä en aiheuttanut huostaanottoa. Toivo kärsii huostaanotosta. Hän haluaa kotiin. Minä en aseta Toivoa mihinkään asemaan vaan voimaannutan Toivoa ilmaisemaan omaa todellista tunnettaan isän luokse pääsemisestä. Minä parannan Toivon asemaa jakykyä ilmaista tarpeitaan puhumalla kesäpäivästä. Toivo kärsii perhekodissa vapauden puutteesta, autonomian kieltämisestä, alentuvasta kohtelusta, Toivon puhumisen ohittamisesta siten, ettei lauseita kuunnella tai niihin ei vastata aidosti. Minä voisin kertoa Toivolle kesäpäivästä vasta sitten, kun se on sovittu lastensuojelun kanssa, mutta Toivoa hämmentää ja ahdistaa isästä ja äidistä erossa oleminen. Minun täytyy välittää Toivoa niin paljon, että minä sanoitan hänen ahdistuksensa syyn. Se on se, että täti ei osaa. Täti luulee isän olevan huono isä. Minun täytyy todistaa tädille, että olen hyvä isä. Minä pyydän koko ajan tädiltä sitä, että sinä voit tulla kotiin isän ja äidin luokse. Toivon ahdistus saa suunnan, hän tietää sen syyn eikä se vahingoita hänen kehitystään huolimatta siitä, että häntä estetään pääsemästä kotiin. Toivo ei ole tiedostamaton pikkulapsi vaan ihminen, joka yrittää ymmärtää maailma. A valehtelee törkeästi piilottelemalla lähettämääni kutsua ja teeskentelemällätämän olevan vastuutonta puhetta. Minä en ole vastuuton vaan edustan Toivon omasta mielestä onnea ja turvallisuutta. Esittämäni kutsu yhden päivän vierailusta on epätoivoinen pyrkimys turvata meidän normaalia onnellista kotielämää Bn lastensuojelun valehtelusta ja eristämisestä huolimatta. Yksi ainoa päivä vuodessa valvottuna ei ole kohtuuton pyyntö. A teeskentelee, että en ole lähettänyt kutsua ja että toimin väärin, mielenjohteesta, ajattelemattomasti ja olen holhouksen tarpeessa. Näin Bn lastensuojelu tekee yhteistyötä. He alistavat vanhemmat ja lapset kyvyttömyyden rooliin ja sanelevat kehitystavat. Minä vastustan valheita ja eristämistä. Valvotussa pakkokopissa valvojat kirjoittavat minusta salaa raporttia, jonka he lähettävät Alle. Sama toimintatapa ilmenee lastensuojeluilmoituksissa, jossa ennakkoluuloja levitetään selän takana. Lastensuojelu tekee ilmoituksista yksipuolisia tulkintoja, joista ei saa keskustella.
Lastensuojelu perustelee holhoustamme ja eristämistämme tekosyillä. Sosiaalityöntekijä Di avohuollossa esti keskustelun päätöksen perusteluista huostaanoton jälkeen kutsumalla minua dominoivaksi ja antamalla puolen tunnin rajoitteen, jolloin en saisi puhua omista jutuistani, vaikka ne olivat hänen päätöksiään. A on antanut minulle 9 kk rajoituspäätöksen ja huostaanoton jatkamispäätöksiä. Samalla hän on kutsunut minut keskustelemaan, väittää, ettei suunnitelmalliseen työskentelyyn ole kyetty, kutsuu nettikirjoituksiani kokemistani valheista ja sorrosta epävakaudeksi ja väittää, että minä en suostu yhteistyöhön. Luottamusta ei ole ja keskustelut olisivat varmasti alistamista. Keskusteluissa lastensuojelutyöntekijät eivät perustele päätöksiään tosiasioilla meidän terveydestämme enkä voi vaikuttaa heidän päätöksiinsä esittämällä todisteita. Yhteistyö on sosiaalityöntekijän narratiivin tottelemista. Lapsen etu on vanhemman syrjimistä ja lapsen toiveiden kieltämistä. Tuki on mielisairaaksi leimaamista auktoriteetin kyseenalaistamisen estämiseksi ja holhoamista, jossa vanhemman näkökulmia ei tarvitse ottaa huomioon. Huolta kannetaan kaikista, mutta huoli-ilmoitusta ei saa tehdä auktoriteetista. Huoli on yksinoikeus. Huoli ei ole konkreettinen tapahtuma vaan emootio, joka ei vastaa todellisuutta ja voi johtua ennakkoluuloista tai muiden paineista. Eli se yhteistyö siinä tilanteessa, kun lastensuojelu vain katsoo lasten tilannetta tarkoittaa juuri sitä, että vanhempaa katsotaan vaarallisena ja yhteistyö on sosiaalityöntekijän narratiivin tottelemista. Sosiaalityöntekijä koko ajan olettaa, että minä olen rikollinen tai sairas ja jos minä en tee yhteistyötä niin poikani viedään huostaan. Siksi minulle tehtiin rajoituspäätös. Sosiaalityöntekijä tekee omaa arviota, johon hän odottaa vastauksia ilman vastustusta. Tätä tehdään palvelutarpeen arvioinnissa. Hän ei käy dialogista vuorovaikutusta tai kerro mikä on vialla. Hän ei anna minun vahvistaa, kieltää tai reflektoida väitteitään. Jos tottelen häntä, hän sanoo vain "tehdään nyt näin tällä erää". Hän tekee toimenpiteitä mihin haluaa, milloin haluaa ja ilman varoitusta, etenkin kun vanhempi kieltäytyy kertomasta asioita. Ja tämä on se syy siihen, minkä takia jotkut lapset kuolevat ja siihen, minkä takia on turhia huostaanottoja. Koska lastensuojelu on sosiaalityöntekijäkeskeistä. Tavoitteena ei ole pitkä huosta ja vieraannuttaminen vaan se mahdollisuus, että jos vanhempi ei tervehdy, niin lapsi tottuu sijaisvanhempaan eikä kärsi siitä, että vanhempi ei tule ruotuun. Lapsen ei täydy kärsiä yhteydenpidosta sairaaseen vanhempaan tai tulla muistutetuksi epävakaasta läheisestä näkemällä vanhaa sukuaan. Kaikki symboliset merkitykset kielletään, jotka aiheuttavat turvattomuutta lapsessa. Ongelmana on vain se, että sosiaalityöntekijä valehtelee vanhemman terveysongelmat eikä todista ongelmia ja hakee vain kuria. Kun lastensuojelu ei tee oikeaa hoitotyötä, joka ratkaisee niitä kärjistymisen syitä ja ongelmia vaan vain luokittelee ja rankaisee tekoja, se toimii ajallisesti nykyhetkessä. Sosiaalityöntekijät eivät siis kykene estämään niitä syitä, jotka johtavat kärjistymiseen. Fasistit laittaisivat kaikki ihmiset kahleisiin, jotta turvallisuus pysyisi, ja sosiaalityöntekijät ovat todella näpertelijöitä tämän kysymyksen ratkaisemisessa. Toisaalta lastensuojelu liioittelee asioita tahallaan ja vie lapsen pois ennen niitä mustelmia. Meidän sosiaalityöntekijämme vääristi sanani siksi, että hän saisi aloittaa kurittamisen prosessin ja hiljentää minut. Lastensuojelun paras yritys on olla aina paikalla ja estää kärjistymiset välittämättä ollenkaan pahan olon syistä. Sosiaalityöntekijä vain tulee ja vie vankilaan, käyttää kameroita niin kuin oikeisto haluaa. Silloinkin kyse on "kieltäytymisen rankaisemisesta", koska lastensuojelu näkee vain teot ja käskytyksen. Perheen yhdistämiseen kuuluu erottamattomasti vanhempien tuen tarpeen ja autonomian tunnustaminen, mutta sosiaalityöntekijät kohtelevat tietoa mielivaltaisesti ja keksivät syitä virkavallan eduksi.
Lisäksi laki edellyttää huostaanoton tilapäisyyden ja perheen jälleenyhdistämisen, ongelmien ratkaisun ja perheen autonomian turvaamisen. Bn lastensuojelu asettaa näille tavoitteille ehdon, että minä alistun heidän narratiiviinsa ja tottelen hiljaa heidän päätöksiään. Muuten yhtäkään päivää ei anneta ja meitä leimataan mielisairaiksi ja rajoitetaan. Minä taas asetan teille vaihtoehtoisen narratiivin, jossa minä ja Toivo pärjäämme ilman lastensuojelua ja olemme yhdessä myönteisellä tavalla. Yhdessäolo tuottaa todisteita siitä, että mitään syytä lastensuojelulle perheessämme ei ole eikä ole koskaan ollut. Kun pyysin Dea tapaamaan minua ja Toivoa yhdessä huostaanoton jälkeen, jotta voisin osoittaa, miten terveitä ja me olemme yhdessä, Varhelahti kävi tapaamassa Toivoa sijoituspaikass ja kommentoi Toivon olevan "omaehtoinen ja reipas poika". Bn lastensuojelu ei ole tavannut Toivoa ennen huostaanottoa eikä koskaan meitä yhdessä. Ainoastaan ennakkoluuloiset lapsen hoitoon suunnatut tukitoimet ovat raportoineet salaisia valheitaan sosiaalityöntekijälle. Kuten kirjoitin, Bn lastensuojelu estää keskustelun todisteista ja omista päätöksistään. Meidän pitäisikin Toivon kanssa olla yhdessä jonkun kolmannen valvovan viranomaisen kanssa, jotta Bn lastensuojelun valehtelu voitaisiin todentaa. Kaikkien symbolisten merkitysten kieltäminen, jotka viittaavat perheeni jälleenyhdistämiseen, kuitenkin suojelee Bn lastensuojelun rikoksia, estää minua todistelemasta niitä, haastamasta virkavaltaa ja piilottaa Toivon, Cn ja oman vahvuuteni lapsen kasvatuksessa. Kun poliisi, aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus kieltäytyvät tutkimasta asiaa, he syyllistyvät rikokseen.Minä olen valittanut rajoituspäätöksestä. Silti ylimielisesti toimiva A viittaa siihen ikään kuin minun kanssani tehtyyn sopimukseen ja on muka minun vikani, jos minä rikon rajoituspäätöstä. Pelkään kieltäytymiseni johtavan kuukauden tapaamisaikojen perumiseen. Sillä Bn lastensuojelu voi tehostaa asemaansa, tuhota Toivon tunne-elämän ja tulevaisuuden, leimata minut mielisairaaksilaittomasti ja ylläpitää kallista pakkohoitoa perhekodissa, pelkästään virkavallan turvaamiseksi. Kun vastustan Bn lastensuojelun päätöksiä, olen aina vaarassa leimautua mielisairaaksi tai rikolliseksi. Kun ihminen identifioi itsensä sortajiin, mielisairaaksi haukkujin ja eristäjiin, hän alkaa ilmaisemaan kokemiaan vääryyksiä tuhoavasti, tunteellisesti ja lainvastaisesti. Tällöin minä kuitenkin vain antaisin helpon tekosyyn An organisaatiolle oikeuttaa Toivon huostaanottoa. Se olisistrategisesti typerää, lahja tyranneille. An vaatimus olla hiljaa valvotussa pakkokopissa kesäpäivästä Toivolle on lainvastainen rajanveto, joka ikään kuin liikuttaa minua taaksepäin. Sen rajan ylittäminen antaisi Alle perusteet kohdella minua mielisairaana ja rikollisena ja oikeuttaisi Toivon ja minun suhteen tuhoamisen syyllistymättä rikokseen. Tämä kirje haastaa An ja hänen esimiehensä mielipuolisuuden Kieltäytymällä tässä kirjeessä, minä en ole tehnyt todellista rikostaja voin vedota tähän kirjeeseen sitten, kun tapaamisten kieltämistä käsitellään ylemmissä oikeusasteissa. Samalla A tekee itse strategisen virheen. Hän ilmaisee ärtymystään vaatimalla minua olemaan puhumatta Toivolle kesäpäivästä. Se altistaahänet tälle arvostelulle ja hänen valheidensa paljastamiselle. Yleensä lastensuojelu estää keskustelun päätöksistä siksi, ettei niiden valheita pystyisi paljastamaan ja virkavallan diktatuuri olisi turvattu. Lastensuojelu rikkoo perustuslakeja, ihmisoikeuslakeja ja lastensuojelulakeja. Hannu Hintsala: "Tämän oikeuden heiltä kumosi oikeuskansleri 10.9.2020 voimaan astuneella päätöksellä OKV/10/2020 Tämä päätös määrää sosiaaliviranomaiset tekemään päätöksensä hallintolain mukaisen päätöksentekomenetelmän mukaisesti. Toisin sanoen kaiken pitää perustua tarkointarkistettuun tosiseikastoon, eli faktaan. Ei mutu huoliin omasta päästä tehtyihin arvioihin tai kolmannen osapuolen esittämiin vaatimuksiin vedoten."
Kuulostaa siltä, että lapsen etua ei huomioida, ei ymmärretä miten tärkeää lapselle isä ja äiti on, että suhde tulee säilyttää, eikä aiheuttaa traumaa. Yhteisessä kesäpäivässä ei lähtökohtaisesti ole mitään pahaa, joten asenne siihen tulisi olla myönteinen, koska se olisi lapselle positiivinen kokemus, kuten ihmissuhteet aikuisellekin, lapsen etu ja tulevaisuus on ensisijalle. Ei kai jollain sos.työntekijällä voi olla valta yksin päättää lapsen elämästä ottamatta mitään inhimillisiä tekijöitä huomioon ja lapsen omaa mielipidettä ja tunteita, mitä lapsi itse haluaa. Voimia sinulle, vaadi, että lastasi pitää aidosti kuunnella. On tärkeää, että tuntee itsensä nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi, niinkuin lasten psykiatrit/psykologit sanoo usein kun heidän tekstejään lukee.
Kyllähän vanhempien kanssa pitää keskustella ja antaa heille mahdollisuus kertoa omat ajatuksensa ja asiat mitä kokee ongelmiksi, ei saa kääntyä vanhempia vastaan, vaan auttaa. Yhdessä miettiä mikä olisi lapselle hyväksi ja myös isän/äidin tunteet ottaa huomioon, kun lastaan kuitenkin rakastavat. Poikkeukset oma lukunsa, niitä ei saa yleistää, eikä niiden mukaan leimata muita. Jokaista tulee käsitellä omana tapauksenaan. Pitäisi kuunnella myös psykologeja, sekä avointa asian käsittelyä ja päätöksen tekoa, ei sos.työntekijä yksin selän takana. Vanhempien tunnereaktiot tulee ymmärtää ja halu puhua asiasta jos kokee epäoikeudenmukaista kohtelua. Miltä siitä sos.työntekijästä tuntuisi jos kokisi saman, samanlaista kohtelua? Ota oikeusministeriöön yhteyttä, mitä laki sanoo, mitkä ovat vanhempien oikeudet, mitkä ovat lapsen oikeudet isään ja äitiin. Ota myös johonkin kansanedustajaan yhteyttä, ei joko sossu toimii mielivaltaisesti vastoin oikeuksiaan tai laissa on paha epäkohta. Myös Valviraan yhteydenotto. Joku järjestö tai yhdistys myös on, missä näitä tapauksia, en muista nimeä.. voisit saada sieltä tukea miten toimia. Menisitkö jollekin psykologille puhumaan, jos saisit siltä lausunnon asiasi tueksi.
Meidän tyttö 8kk viettiin kiireelliseen sijoitukseen vaikka ei ollut syytä oltiin perhekuntoutuksessa kun sossut uskoi perhekuntoutuksen työntekijöiden valheita ja sossut ovat jo etukäteen aloittanut huostaanotton valmistelu
Kansalaisaloitteeni tavoitteet 1. Lasten ja vanhempien erottaminen kielletään lailla 2. Lasten vahingoittaminen estetään 3. Lastensuojeluorganisaatio rajoitetaan perhelaitoslähetteen tekemiseen 4. Ammattimainen hoito oikeaan ongelmaan 5. Avoin laitos, jossa harjoitellaan arkielämää 1. Huostaanotto tehdään vain jos vanhemmat eivät tule perhelaitokseen 2. Avohuolto korvataan valvotulla perhelaitoksella 3. Koko lastensuojelulain nimi muutetaan perhetyölaiksi 4. Lapsen viemisen sijaan keskitytään tunnistamaan todellinen ongelma ja ratkaisemaan se objektiivisilla hoitomenetelmillä. Apuna on asiakkaan ja ammattilaisten yhteinen merkintä A Mitä tehtiin B Arvostelu C Oma selitys 5. Kaikki nykyiset sijaishuoltopäätökset muutetaan perhelaitoslähetteiksi koko perheelle 6. Kaikki tähän asti tehdyt asiakassuunnitelmamerkinnät vanhemmista ja lapsista poistetaan 7. Asiakkaan määritelmä muutetaan lapsesta lapseksi ja vanhemmiksi 8. Lastensuojelutyöntekijät rajoitetaan vain tekemään lähete koko perheelle 9. Lastensuojelutyöntekijöitä kielletään tunnistamasta ongelmia, hoitamasta niitä avohuollossa tai päättämästä hoidon epäonnistuessa sijaishuollosta 10. Vanhempien muutto lapsen luo toteutetaan heti lain voimaantullessa 11. Hoidosta kieltäytyminen ei poista oikeutta asumiseen valvotusti lapsen luona. Toiveet kotiin pääsemisestä riippuvat siitä. 12. Mieltä muuttamalla laitokseen tulemisesta huosta muuttuu taas perhelaitokseksi
Meillä on 8kk tyttö joka lähti viime viikolla kiireelliseen sijoitukseen ja sillä on huostaanotton valmistelu käynnissä eikä ole edes syytä oltiin perhekuntoutuksessa
Meillä on 8kk tyttö joka lähti viime viikolla kiireelliseen sijoitukseen ja sillä on huostaanotton valmistelu käynnissä eikä ole edes syytä oltiin perhekuntoutuksessa
Meillä on 8kk tyttö joka lähti viime viikolla kiireelliseen sijoitukseen ja sillä on huostaanotton valmistelu käynnissä eikä ole edes syytä oltiin perhekuntoutuksessa
