Nykyiset ajoneuvojen ratkaisut ovat tuoneet markkinoille paljon uusia työkaluja, jotka on suunniteltu helpottamaan työtä ahtaissa paikoissa on asennuksia, joita ei saa tehtyä enää perinteisillä työkaluilla.
Nämä työkaluvideot on parhautta. Olen jo aloittanut työkaluhifistelyn isolla määrällä erilaisia polkupyörätyökaluja, kun on tullut kisailtua nuorempana ja nyt lapset ajaa, mutta nyt kun on muutettu omakotitaloon, niin on alkanut jos jonkinlainen raksapuolen kalujen hamstraus. Vaikka en omista traktoria, niin melkein tekisi mieli letkupihdit ostaa. Tällä tasolla mennään.
Työkaluholismin oireita 😁 Polkupyörän korjaaminen on paljon vaativampaa hommaa kuin yleensä oletetaan. Polkupyörän menestyksekäs korjaaminen edellyttää paljon erikoistyökaluja. Laadukas työkalusarja on ollut mielessä. Velogi-kanavaa on tullut katseltua.
Kiitos mielenkiintoisesta videosa jälleen. Tästä fiskarssista tuli mieleen eräs radio ohjelma jossa keskusteltiin teollisesta muotoilusta ja asiantuntioina oli muunmoassa suunnittelioita fiskarssilta ja exeliltä ja siinä puhuttiin käsikahvojen pinnoitteista, exelin suunnittelija kertoi kilpa soutajien hiilikuituairojen kahvojen silikoni pinnoitteiden testauksesta jossa kahva oli liian pitävä ja kokeneiden soutajien käsiin tuli rakkoja eli luistoa käsien ja airojen välillä ei ollut, niin pinta nahka irtosi ja rakkoja tuli. Tämän olivat huomanneet myös fiskarssilla. Olen huomannut että halppis kirveistä tuo silikonipinnoite löytyi ja nykyään myös fiskarssista, koska kaupassa kun ostopäätöstä tehdään tuntuu tämä pehmeä paremmalta vaikka varmaankin liian pitävä. Toki käyttöohje kehottaa käyttämään hanskoja jolloin liikkuviai pintoja käsien ja kirveen varsien välille tulee lisää. Mutta onkohan fiskarssilla pitänyt mennä muodin mukana ja unohtunut että tämä liian hyvä pito voi olla vaaraksi.
Tuolla toisessa kommentissa mainitsemassani ekassa mallissa varsi on samaa mustaa rosoista liukkaahkoa muovia terän kiinnitystä myöten. Rakoista en tiedä, kun aina jonkunlaiset työhanskat kädessä. Vahvaa ainetta ainakin, kun n. 30 v kestänyt vaikka osumaakin silloin tällöin saanut ja terä poikittain pölkkyäkin halki väännetty
Hyviä huomioita purku / sorkkaraudoista. Nuo tylsät ja paksut vääntöpäät on todella yleinen ongelma. Yksi tärkeä myös on, että raudassa on paikka johon voi vasaralla antaa vauhdia kärjen ujuttamiseksi tiukkaan rakoon. Sekä koukkupään ulkomutkassa (tässä fiskarssissa toiminee hyvin tuo vasarapinta). Että myös pitkän dimension suuntaan. Esim. kun lyödään alhaalta rautaa korkealle katonrajaan.
Aikoinaan 90-luvulla nuorena timpurina teroitin ensitöikseni sorkkaraudat. Olen tehnyt vanhasta vasaran sorkasta lyötävän mallin. Nämä uudet mallit toimivat myös raskasta vasaraa apuna käyttäen. Tuo lyöntipää saattaa olla kevyesti karkaistua ja sopii siihen käyttöön.
Fiskarsin kirves on meikein täydellinen, ainoa on että varresta voi tulla aika liukas, ainakin jos on vääränmalliset käsineet. Itse olen pariin laittanut jääkiekkomaila teippiä, ainakin pidän siitä yhden käden varressa...
Alkupään muovivarret saattoivat olla liukkaita. Tänne tuli juuri kommentti, että tuotekehittelyssä uusinta oranssi-silikonia pidetään liian pitävänä. Tuo on toinen näkökulma / testauskohde, jos on käsineet 🤙
Bahcon komposiitti varsi muotoiltu paremmin kuin Fiskars , pito ja osuma tarkkuus hyvä. Puu varsi aina paras, kuiva nahka kinnas saattaa olla liukas, kerran aloitin työt niin eka lyönnillä kirves lensi kaaressa korkealle vaimo oli alla kun kun kirves alkoi pudota alas, ohi meni onneksi ja säikähdyksellä selvittiin.
Hyvä viila riittää. Tarkemmin: yksi hakkuinen litteä sahaviila. Kirveen kiinnitys on mielikuvituksen varassa. Saa teroitteutta ilman kiinnittämistäkin.
vaikka tuntuu hullulta että olis useamman kymmenen tuhannen euron työkalut nii on se lystiä tehä hommia kun joka paikaan löytyy kone nopeat hommat nii asiakaskin kiittää ja pääomasta ei koskaa ole ollut haittaa
Pienellä maatilalla meillä oli käytössä vain Holtaforsin 1960-70 lukujen kirveitä vaikken silloin tiennyt niistä muuta kuin että olivat ruotsalaisia. Niitä oli eri kokoisia 1,1 kiloisista aina muutamaan 1,5 kiloisiin teriin asti. Ne olivat siis puunkaatokirveitä mutta niillä käytettiin kaikkiin tilan töihin. Myös pölkkyjen halkaisuun. Niitä opin käyttämään lapsesta asti ja tulin niillä aika hyväksikin veistelijäksi varsinkin yhdellä kädellä. Muutama vuosi sitten löysin maatilalta 1,5 kilon irtonaisen ruostuneen terän. Löysin siihen vielä varastosta ison hickory varren. Niinpä sitten entisöin kirveen lähes alkuperäiseen 1970- lukuiseen asuunsa.
Wanhoista ruotsalaisista kirveistä on vähemmän puhuttu Suomen kirvesareenoilla. Taatusti ovat laatutavaraa. Ruotsalainen teräs ja taonta olivat aikansa huippua 💥🔨 Yleiskirves on todella kelpokalu pikkuklapeille 🪓
@@markoaaltonenHH siihen aikaan ei paikallisessa rautakaupassa ollut muita kirveitä tarjolla. Nyttemmin olen vanhoja kirveitä alkanut jo vähän keräilemään. Sattumoisin vuosikymmeniä myöhemmin jouduin työpaikalla perehtymään/syventymään teräslaatuihin. Se vasta mielenkiintoista on.
Totta puhutte ainakin entisaikaan tuli Ruotsista hyvää terästä ja laakeria,eikä se Volvo ja Saabikaan huonoista materiaaleista ole tehty saati sitten Sacniat. Tämänpäivän laaduista ei mulla tietoa ole mutta entisajan työkalut toimii vielä tänäkin päivänä.
@@Tessulandia Ruotsalaisen teräksen laadukkuudesta olen kyllä kuullut. Mutta en näe miksei muutkin maat pystyisi samaan laatuun. Ilmeisesti Kiirunan malmi on jo lähtökohtaisesti laadukkaampaa kuin muualla. Tiesittekö että Ruotsissa,Saksassa,Tsekkoslovakiassa,Japanissa ja Yhdysvalloissa on osattu seostaa teräksiä mallikkaasti ja osaaminen on ollut korkealla tasolla jo suunnilleen sata vuotta sitten.
