Sketsin nimi on "mitä tapahtui tonnin setelille?". Eli Silvennoinen ostaa samaisella tonnilla kahvilasta jotain, kuin minkä itse sai myyjänä. Ympäri käydään yhteen tullaan.
Sitä saa mitä tilaa? Seuraavaksi Timo Kahilainen tiskin taakse vastaanottamaan tonnin seteli, kun tällä videolla sen vastaanottanut tarjoilija sen antaa! Ei kahta ilman kolmatta?
Jos joskus eksyisin tuohon baariin, ottaisin tonnin setelin, että saisi kokea pari minuuttia tuota jäätymistä ja Sad violin soi taustalla, kyllä voisi olla sen arvoista, uskoisin, vaikken rahoissa pyörisikään.
Minä tykkäsin, ei tämä niin hauska eikä se originaalikaan nyt mitään mieletöntä repeämistä aiheuttanut, tässä jotenkin ihana tuon naisen jäätyminen ja Sad violin istui täydellisesti ja tuki täysillä Hessun ilmettä, kun perkele meni tonni ja sai jonkin kälyisen tuopin, mikä kaadettu väljähtymään valmiiksi toista tuntia sitten. Tosin ennen vanhaanhan kaljaa juotiin nimenomaan lämpimänä ja kunnon kaljakeppanamies ei nirsoile huoneenlämpöisenkään kanssa, sama kirkkaissa, huurteinen snapsi on ruuan kanssa loistava, mutta kyllä se taskulämminkin kelpaa ja maistuu, ei tarvitse tuputtaa.
Täytyy taas odotella seuraavat 25 vuotta, ehkä ehdin vielä nähdä tai kertokaa nuoremmat perässä, kun tulette henkimaailmaan, miten tässä kävi, tuliko mimmi rouvana Hessun eläkepäivillä pyörittämään baariin.
Tästä ulistaan, mutta mielestäni tämä oli kyllä hyvä. Toisin kuin alkuperäisessä, tässä päädytään uniikkiin tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet kuuluisaan ilmeeseen eri syistä ja siinä piilee mielestäni tämän sketsin hienous
