Miten oikeudenmukaiselta se tuntuu, kun läheinen kuolee niin verokarhu on ensimmäisenä ja varsin pian käpälä ojossa kahmimassa omaa, runsasta osaansa. Muilla ei ole niin väliä. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, että miten verottajalle sellaisessa tapauksessa mitään edes kuuluukaan? Siitä omaisuudesta, niistä varoista on varmuudella jo moneen kertaan verot maksettu ja useasta rankimman mukaan.
Kohtuullista olisi sellainen käytäntö, että verottaja pääsisi jaolle vasta siinä vaiheessa jos ja kun perittyä omaisuutta myydään. Nykyisessä käytännössä perinnöksi voi saada kiinteää omaisuutta, jota ei voi syystä tai toisesta myydä, sitä ei saa edes millään tavalla haltuunsa tai käyttöönsä, kuten omassa tapauksessani on käynyt. Se, mitä käteen jää, on iso lasku verottajalta ja sen hoitamiseksi on jostakin ruvettava kiireen vilkkaan etsimään.
On runsaasti tapauksia, joissa ihmiset ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin perintöverojen vuoksi, eikä siinä selittelyt auta. Verottajalle kelpaa vain kylmä käteinen. Ruotsissa ja Norjassa perintöverosta on luovuttu. Joko olisi vihdoin meidänkin aika? Jonkinlaista kohtuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta tässä pitäisi olla.
16 окт 2024
