PLANEETTOJEN PUHEENVUORO 

© Katse Kaikkeuteen 2020
Tilaa ohjelman RU-vid-kanava!
/ katsekaikkeuteen
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
/ katsekaikkeuteen
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
/ katsekaikkeuteen
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
katsekaikkeuteen@gmail.com
PLANEETTOJEN PUHEENVUORO
Ootko sä koskaan taivaalle katellessas pohdiskellu, että jos tähdet ja planeetat vois puhua, mitäköhän ne sanois? No en mäkään, mut me voidaan kuunnella meidän taivaankappaleita ja niillä on yllättävänkin paljon puhuttavaa.
INTRO
Ollakseen kuultavissa ääni tarttee jonkin välittäjäaineen, kuten ne kaasut jotka muodostaa meidän ilmakehän, pääosin typpi ja happi. Avaruudessa, taivaankappaleiden välisessä tilassa olevan aineen määrä suhteessa sen tilavuuteen on niin älyttömän harvaa, että avaruutta pidetään käytännössä tyhjiönä. Tällasessa tyhjiössä ei voi muodostua ääniaaltojen kaltasta mekaanista aaltoliikettä, atomien yhteentörmäilyistä syntyvien paine-erojen aiheuttamaa värähtelyä, ja siitä syystä avaruus on äänetön. Siis siinä mielessä äänetön, että me ei kuulla siellä mitään, mutta se ei tarkota sitä, etteikö siellä esiintyis ääntä.
ÄÄNIAALLOT AVARUUDESSA
Meidän tuntemat taivaankappaleet ei lähetä minkäänlaisia ääniaaltoja. Jos avaruudessa olis kylliks jonkin sortin välittäjäainetta, kaikki planeetat, kuut, komeetat ja asteroidit saattais pitää melkosta meteliä, ottaen huomioon minkälaisilla nopeuksilla ne avaruudessa risteilee. Puhumattakaan siitä kuinka valtavia ääniaaltoja asteroidien iskeytymiset, tähtien supernovaräjähdykset tai kahden mustan aukon yhteentörmäykset sais aikaan Mutta itse asiassa avaruuden puute paineaalloista on meidän onni, koska se auttaa kuuleen tarkemmin jotain tärkeempää. Koska äänen kaltasten paineaaltojen sijaan tähdet ja planeetat säteilee ja syöttelee jotain toisenlaista värähtelyä, joka on sisällöltään moninkertasesti ääntä arvokkaampaa. Sähkömagneettista säteilyä, joka ei tartte edetäkseen mitään välittäjäainetta. Sähkömagneettiset aallot voi edetä aineen kaikissa muodoissa, mut parhaiten se matkaa tyhjiössä, sillä maksiminopeudella, jonka universumi on sille asettanu. Sen pienen pilkahduksen verran kun me voidaan sähkömagneettista värähtelyä aistia, me aistitaan silmillä valona, sen kaikissa väreissä ja kirkkauksissa. Mutta kiitos tieteen ja teknologian, me voidaan aistia sähkömagneettista värähtelyä nyt myös korvillamme.
KOSMISET KESKUSTELUT
NASA on onnistunu kehittään avaruusluotaimiinsa erityisiä plasma-aalto-antenneja jotka kykenee vastaanottaan sähkömagneettista säteilyä ja taltioimaan luotaimen muistiin sen säteilyn ihmiskorvan kuuloalueen sisällä olevat allonpituudet, jotka sitten käsitellään kuunneltavaan muotoonsa. Tällä tekniikalla varustellut luotaimet on saanu taltioitua sekä tähtien säteilemiä sähkeitä että planeettojen magneettikenttien mietteitä. Tää ääniraita jota sä oot tähän asti mun puheen taustalla kuunnellu on taltiointi meidän kotiplaneetta Maan ominaisäänestä. Sit mennään siihen itse asiaan, jota säkin oot odottanu ja hiljennytään kuunteleen, mitä meidän naapuriplaneetat tahtoo sanoo. Mä en keskeytä tätä äänimatkaa omilla kuvauksilla ja kerronnalla, vaan annan sun keskittyä tekeen omia havaintoja ja maalaan omia mielikuvia. Merkurius. Venus. Maa. Mars. Jupiter. Saturnus. Uranus. Neptunus. Neptunuksen äänimaisema on ehkä jollain tapaa kaikkein tutuin. Se ei oo yhtä metallinen ja kohiseva kun muut planeetat, vaan muistuttaa lähinnä viidakon vilinää ja vilskettä. Ja koska on turhan miellyttävää lopettaa niin kotoisaan maisemaan, otetaan loppuun vielä esimerkki kääpiöplaneettojen häiriintyneestä äännähtelystä. Tältä kuulostaa Pluto.
TÄHTIEN TUHINAA
Tähtien tutkimuksessa äänittäminen toimittaa tärkeempää virkaa kun planeettojen kohdalla. Valtaosa meidän tietämyksestä tähdistä on haalittu niiden valoo tutkimalla, mutta niiden ääni välittää myös omaa tarinaansa. Tää on tähden ääntä. Siitä on eroteltavissa kaks eri ominaisuutta, sen melodinen värähtely sekä mekaaninen kohina. Molemmat kertoo jotain niiden alkuperästä. Taajuudenvaihtelut on jälkiä auringonpilkuista, mustista läiskistä tähden pinnalla, joita seuraamalla selvitetään tähden pyörimisnopeus. Mitä voimakkaampi taajuudenvaihtelu, sitä nopeempi pyörimisliike. Äänen kohina taas syntyy granulaatiosta, eli kiehumisen aikaan saamasta tähden pinnan rakeisuudesta. Mitä voimakkaampi kohinaa sitä massiivisempi tähti. Kolme esimerkkiä. Ensimmäisessä on selkee taajuudenvaihtelu ja heikosti kohinaa. Kyseinen tähti on meidän auringon kaltanen nopeesti pyörivä kääpiötähti. Toinen esimerkkiääni on taajuudenvaihtelultaan vähäsempi, mutta kohinaltaan voimakkaampi, mikä kertoo että se on peräsin hitaammin pyörivästä, mutta kookkaammasta alijättiläisestä. Tässä viimesessä ääninäytteessä on hyvin huomaamattomasti taajuudenvaihtelua ja pääosin voimakasta kohinaa. Mikä johtuu siitä, että se on peräsin hyvin hitaasti pyörivästä jättiläistähdestä...