Yhden kerran olen maantiepyörällä kaatunut niin että kengät oli lukkopolkimissa kiinni. Olin aamuvuorosta päässyt ja kun keli oli kohdallaan niin piti lenkillä lähteä vaikka väsymys univelan takia oli päällä. Taisi olla ensimmäinen tienylitys jossa piti pysähtyä. Ajatus kun ei ollut terävimmillään niin fillari alkoi kallistumaan ja itekseen tokaisin että lukkopolkimet pahuksen lukkopolkimeeeeeeeeeet
Noi lukkopolkimet on näin alottelijalle mysteeri, niistä voisit tehdä videon, miten toimii, onko erilaisia jne.... Kiitos todella hyvin tehdyistä videoista!
Käsimerkkien näyttämisestä pidän kiinni olin sitten fatbikellä tai maantiepyörällä liikkeellä. Pieni ele iso vaikutus! Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kansainvälistä merkkiä 🙂
Yksi lisää listaan eli varmasti aloittelijan ongelma: levyjarrujen tehokkuus pääsee yllättämään. Varsinkin sen etupyörän, kun on muuten tottunut jarruttamaan jaloilla ja siinä sentään on joku tuntuma jarrujen tehoon. Käsijarrut on ihan oma juttunsa. Olin siirtymässä keskustan läpi maaseututeille ja varovaisuudesta huolimatta sisäpihalta siirtyvä auto pääsi yllättämään ja tietysti laitoin jarrut pohjaan sekä edestä että takaa. Vauhti ei ollut edes kova. Lensin upeassa kaaressa tangon yli asvalttiin, oikealle kyljelle. Mustelmat olivat isoja koko kyljen pituudelta, en sentään lyönyt päätä maahan eikä pyöräkään ottanut kovin pahaa hittiä. Mutta todella pelottava kokemus, varmasti myös autossa oleville. En ole sen jälkeen pitänyt etujarrulla kättä. Ennakoinnin tärkeyttä ei voi alleviivata tarpeeksi!
Onneksi ei käynyt pahemmin 😩 Etujarrut tarvitaan tehokkaaseen jarrutukseen, mutta painoa pitää samalla siirtää taakse, jotta kitka säilyy molemmilla renkailla ja jotta painopiste ei lähde nousemaan.
@@Velogi Jeah, tätäkin kannattaa varmasti harjoitella hitailla vauhdeilla. :) Risteyksissä yms. siirtymisissä hidas vauhti ja varman päälle ottaminen on valttia myös :)
Veljeni onnistui jarruttamaan itsensä tangon yli hyvin tehottomilla jarrun mukaelmilla kauan sitten. Kun sen vierestä näin, en samaa virhettä ole tehnyt. Temppu muuten alkoi kiinnostamaan kun maastopyörien myötä myös tuli oikeat jarrut. Ei vielä edes V-jarrut, mutta tarpeeksi pysäyttämiseen. Itseasiassa riski lentää yli on pieni vaikka teho olisi niin kova kuin rengas pitää ja hieman sen yli. Periaatteessa täytyy napata jarru pohjaan niin nopeasti ja kovaa kuin pystyy. Se iskee käsille ja niskaan. Sopiva käsillä niiaus auttaa, vaikka punnertaa saa kunnolla. Sitten vain sopivasti voimaa kahvalle jotta hallinta säilyy. Tuolla tavalla ylimenoon on olematon riski, mutta tehoa on. Alustan puhtaus kannattaa aina varmistaa. Jousitetut rungot voivat elää liikaa ja hiilikuituisella en uskaltaisi tehdä. Renkaat ei tuosta kärsineet. Rengaskuvio merkitsi paljon pitoon ja tuntumaan. En usko että levyjarru olisi tuonut teholisää, onhan vannejarru iso levyjarru. Jarrupaloissa on suuria eroja.
Itselle kävi juuri noin. Rampin yli tuli auto ollenkaan katsomatta kevyttä liikennettä. Jarrut lukkoon ja tangon yli. Kaveri pysähtyi bussipysäkille ja kommentoi että opettele ajamaan.
Itse vedin käsijarrun takia tangon yli ku kaveri oli sillai "osaaks sää endaa" no mää testasin ja ei ollu mikkää kauheen kovat vauhit niin jarrutin ja tulin pepulleni siihen asfaltille kyseessä oli sit vannejarrut
Hyvä listaus! Tuli spd-tyyppisistä lukkopolkimista mieleen, että niistä tulee hirveän jäykät lukita ja avata kun sadekelillä niihin lentää hiekkaa ja kuravettä. Huomasin tämän taas, kun ajoin kolmesatasta pari päivää sitten. Pysyin toki pystyssä.
Alikulkutunnelit. Erityisesti kesäaikaan, kun tien päällä on paljon ns. harvemmin pyöräilevaa kansaa, sydän jättää löyntejä välisä kun tullaan vastaan kauheaa vauhtia leveällä ajolinjalla..
Nuo pikkukivet meinanneet monesti minut kaataa, vaikka olen todella varovainen pyöräilijä. Käsittämätöntä kuinka pienellä vauhdilla alkaa luistamaan, kun kapealla maantierenkaalla mennään.
Kokeiltu on 👍 Varmaan ainoa asia, mikä pistää kunnolla keittämään on se helvetin sora joka pientareella ja risteyksessä. T: Murtunut kyynärpää + 9 viikon saitsu
Ne pikkukivet mua tympii. Mua ne eivät niinkään ole horjuttaneet, mutta ne vain tuntuvat ilkeiltä, kun ne jää sinne renkaan alle. Luultavasti ovat sorakuormista putoilleet, ja niitähän ei käy kukaan sieltä siivoamassa. Hyvä, ettei oo rengasta sentään puhkaisseet. No, nyt kun näin sanoin, niin tietysti seuraavalla lenkillä joku tarpeeksi teräväsärmäinen kiven nappula viiltää vekin renkaaseen ja ilmat tien laitaan. ☺
Hyvä katsaus mistä kaatuminen voi johtua. Tekisitkö toisen pätkän, missä kerrot miten kaadutaan oikein, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Miten kuljettajan vahingot voi minimoida.
Moi. Kiitos videosta ja hyvistä kommenteista Velogi. Mul on polin ottanut maahan ja olen myös ajanut pientareelle sekä irtohiekka asvaltilla ovat aiheuttaneet läheltä piti tilanteet,mut en kaatunut. Talvella kaaduin kesärenkailla kääntyen ja mennen risteyksen yli, kun tiepinta niin liukas. Nastarenkailla en ole kaatunut. Lukolliset ajokengät mulla on, mutta lukkopolkimia ei ole vielä. Lapsena tuli kaaduttua ihan riittävästi. 😂
@@Velogi minä itse olen kaatunut pyörällä sillä tavalla että pyörän rengas oli tökännyt johonkin irtokiveen ja lensin pyörän ohjaustangon yli asfaltille ja kyllä minuun sen jälkeen sattui ja irtohiekka aiheutti verihaavat jalkoihin! Kukaan ei pysähtynyt minua auttamaan!
Itsellä kävi juuri noin ensimmäisen kerran lukkopolkimia käyttäessäni eli liikennevaloihin tullessa en ajoissa repinyt jalkaa irti lukkopolkimesta vaan vauhti kerkesi pysähtyä, eikä jalka irronnutkaan. No, siitä sitten nollanopeudessa kyljelleni. Mihinkään ei ihmeemmin sattunut, mutta nolotti aivan sairaasti, kun niissä valoissa oli joku jalankulkija myöskin odottamassa. :)
Yksi on myös jos ketju luiskahtaa eturattaalta. Vaatii tosin kolme ratasta eteen. Joku talvi tuli kiiruus kun jyrkässä nousussa luiskahti pienimmältä rattaalta ketju kampiakselin päälle kun ol vielä lukkopolkimetkin.
Kirjoitan tätä kivuliassa asfaltti-ihottumassa. Kaaduin viime sunnuntaina Sipoon perukoilla. Kun eturengas puhkesi. Vautia oli noin 28km/h, renkaana uusi Continental GP5000. Opetukset: (ainakin niin kauan kun pysyy syy muistissa) 1. Ajan jatkossa lyhyiden shortsien sijaan 3/4 lahjepituudella. Nyt meni polvi ja polven alta hyvin huonoon kuntoon. Tuolla olisi päässyt huomattavasti helpommalla. 2. Lisään pyörän varustuksiin jatkossa 1-2 pientä sideharsorullaa ja pari haavatyynyä. Nyt sivullinen auto pysästyi kun olin aivan veressä ja tarjosi EA tarvikkeita, eli oli onnea niiltä osin matkassa.
Moi. Tänä aamuna MTB lenkillä lensin sarvien yli ja Garmin teki hälytyksen yhteyshenkilöille. No harmiton kaatuminen sinänsä, mutta kun päätin oikaista itseni lenkin jälkeen sohvalle ja avasin youtuben tämä video oli ekana näytöllä😄 Kiitos erittäin asiallisista...ja ajankohtaisista videoista👍
@@Velogi Jottei ihan offtopiciksi menis niin 80-luvulla mulla oli poikasena Tunturi Retki 12 ja tavote oli ajaa kaikki kurvit niin että jalkatapit raapivat polkiessa maata. Eihän sitä nyt vapaalla kurveja menty. Ja sillon oli vielä remmilukot polkimissa. Ihme että solisluu murtui vasta 20 vuotta myöhemmi, kun mahottomassa lumipyryssä n. 7 km/h vauhdissa kaaduin olkapään varaan😖
Minäkin sain pikkumurtuman kun asfaltilla jarrutin liikaa etujarrulla risteykseen ja tangon yli käden päälle tulin maahan. Nurkan takaa tuli siis toinen pyörä, jota väistin.
Ostin n. kuukausi sitten lukkopolkimet sekä pyöräilykengät ja niitä kotipihassa testailin. Sitten ensimmäisellä reissulla unohdin ne heti ensimmäisessä pysähdyksessä ja kaatuessani sain polveeni haavan, jota piti palata kotiin takaisin puhdistamaan. Seuraavalla reissulla unohdin ne huoltoaseman pihassa pysähtyessäni. Lopputuloksena värttinäluu murtui kyynärpään läheltä, kun jotenkin otin maasta tukea kaatuessani. Oli elämäni tuskallisin matka ajaa 18 km kotiin murtuneella kädellä, joskaan en siinä vaiheessa tiennyt sen olevan murtunut. Jokainen vaihteenvaihtokin sattui. Nyt alkaa käsi olla siinä kunnossa, että voi taas alkaa pyöräillä. Toivottavasti en kaadu enää, ettei käsi mene uudestaan poikki.
Mulla räjähti edellisenä kesänä eturengas niin pahasti että päälyskumi hyppäsi vanteella ja sylttäsi vannejarrun väliin, siinä ei kerenny mitään ko ukko oli päällään tiellä, kypärä hoiti hommansa vaikka halkesiki iskun voimasta.
Rengasrikko on joskus meinannut kaataa. Lukkopolkimilla läheltä piti tilanteita. Ja pari autoilijaa on aiheuttanut kauhunväristyksiä ku menee liianliki. Eli pystyssä on pysytty, mutta tuurilla.
Keuliminen! Kahdesti oon keulinu ympäri selälleen. Sit joskus ku tie oli märkä nii yritin mennä vähän lintassa nii meniki liikaa ja kaaduin selälleen, siitä seurasi vain makia nauruku kaveri oli mukana.
Yksi vaaranpaikka lisää: kun joudut ottamaan lähes kymmenen vuoden jälkeen taas jalkajarrullisen pyörän käyttöön :D Pitää jokainen pysähtyminen ja kurvi ennakoida ja valmistautua hyvin, ettei vahingossa tee äkkijarrutusta siinä vaiheessa, kun yrität vain hakea tasapainoa ja pyöräyttää polkimia oikeaan asentoon 😂
Runsaslumisemmilla talvina vähältä piti -tilanteita paljon kaupungin keskustassa kun kaduilla jäinen epätasainen ja urittunut pinta eikä pyöräkaistat (jos niitä on) ole kunnossapidon etusijalla. Varsinkin bussipysäkkien kohdalla tienpinta on peilijäätä. Hyvät nastarenkaat ja matalat paineet pitää olla.
Menee psykologian puolelle, mutta riippuu varmaan taustasta - oletko kuitenkin joskus pyöräillyt, onko taustalla onnettomuus tms miksi ajaminen pelottaa.
@@Velogi olen jo uskaltanut pyöräillä normaalisti n. 2:n irtokiville kaatumisen jälkeen mutta nyt tällä hetkellä minua polkupyörällä ajaminen ja kaatuminen yhä edelleenkin pelottaa esim loivissa mäissä missä on esim irtokiviä ja hiekkaa ja + että minua pelottaa nyt tällä hetkellä ajaa polkupyörällä isoilla teillä ja liikenteen seassa esim sillalla missä liikkuu isoja rekka autoja ja linja-autoja ja henkilö-autoja koska ne ajaa niin lujaa liian läheltä että pienestäkin jo säikähtää!
Minulla on ollut tämä polkupyörällä ajamis ja kaatumis pelko siitä asti kun olin kaatunut polkupyörällä n. 2 kertaa peräkkäin irtokiville ja sen jälkeen en ole enää uskaltanut pitkään aikaan ajaa polkupyörällä yhtään mihinkään esim isoille teille tai liikenteen sekaan missä liikkuu isoja rekka autoja ja linja-autoja koska minulla on nyt yhä edelleenkin polkupyörällä ajamis ja kaatumis pelko!
Kaatumisten syyt on syytä käydä läpi jotta niiltä voi välttyä vastaisuudessa. Kannattaa kuitenkin jatkaa pyöräilyä jotta kynnys ei kasva liian korkeaksi. Ehkä noita vaaralliseksi kokemiasi tilanteita kannattaakin vielä välttää kunnes saat varmuutta ja itseluottamusta takaisin.
Pyörä kannattaa myös tarkistaa varsinkin jos säilyttää sitä ulkona. Jotkut tekevät ilkivaltaa, jos eivät esim. saa pyörää varastettua niin sitä murjotaan sitten muilla tavoin. Lisäksi tietysti pyörän on muutenkin oltava kunnossa koska vialliset/liian kuluneet osat voivat aiheuttaa vaaratilanteita.
Hyvä ja tärkeä video ! Samoihin asioihin tuli kiinnittää huomioita, kun ajoin mopoilla ja moottoripyörillä. Tietä tulee lukea koko ajan ja ennakoida mahdollisia tulevia tilanteita.
Tuttuja tilanteita yllättävän moni! Erityisesti pientareelle putoaminen vieläpä vilkkaasti liikennöidyn kevyen liikenteen väylän puolella oli vaarallinen tilanne, kun piti yrittää kovasti näyttää siltä, että tietää, mitä tekee... ratkaisin tuolloin tilanteen nielemällä ylpeyteni, hidastamalla vauhtia ja hyppäämällä takaisin asfaltille kävelyvauhdista.
Yksi mitä tästä ehkä puuttuu, on tuulenpuuska. Erityisesti tämä voi tapahtua aerokiekoilla ajettaessa, varsinkin aeroasennosta. Kun tullaan metsän suojasta peltoaukealla kovassa vauhdissa, voi sivutuuli napata todella kovaa ja viedä ojaan tms. Myös vastaantuleva/ohittava rekka voi tietyissä tuuliolosuhteissa aiheuttaa ohjelmaa. Normikiekoilla tällainen ei yleensä ole turmioksi, mutta korkealaippaisilla aerokiekoilla ajettaessa on riskinsä.
Hyvä pointti - kerran on itsellä juuri tuollaisessa metsästä aukealle tullessa lähtenyt pyörä liirtoon tuulenpuuskassa. Ei ollut aerokiekkoja, mutta asfaltti oli märkä niin kitka oli pienempi.
Oon nähnyt videon jossa joku kaatuu kun ketju katkeaa nousussa, pyöräilijä polki "putkelta". En tiedä oliko se lavastettu mutta kai se mahdollista on. Jos ajautuu pientareelle, niin mun neuvo on pysähtyä. Sieltä voi tulla ties mitä salaojaa jne eteen että ei pysähtymisestä haittaakaan ole.
Ei tarvitse välttämättä edes mennä ketju poikki. Riittää, että vaihtaja on huonosti säädetty ja ketju hyppää alemmalle hammasrattalle. Siinä helposti tippuu paino liikaa polkimelle ja pyörä kanttaa ja poljin osuu maahan ja siinä ollaankin jo aika epävakaassa tilanteessa. Itselläni kävi näin, mutta oli sen verran vähän vauhtia, etten kaatunut, mutta taisi munat kolahtaa vähän tankoon.
@@Velogi Mää runttasin kerran loivaan ylämäkeen ihan satulassa istuen niin taka-akseli meni poikki :| Wattireidet? ;) En kaatunu ja kyllä sillä pääsi johonkin asti vielä. Ebaysta vaihtoakseli huolellisen mittauksen jälkeen ja pyörä kuntoon :)
Kasiluokkalaisenä kaaduin talvella koulumatkalla mutkassa, kun jäisellä tiellä oli ohut kerros lunta. Voi sitä noloutta, kun perässä tuli lukiolaispoika ja näki, kun vedin komeat lipat kyljelleni. Tuon klossin irrottamisen pysähtyessä opin muistamaan, kun älysin analogian kytkimen pohjaan painamiseen.
Lähes 40 vuoden pyöräilyuraani mahtuu kourallinen kivuliaita kaatumisia. Tässä viimeisimmän parinkymmenen vuoden saldo: - pääkallokelissä Tunturi Tango lähti alta. Poljinkampi vääntyi, mies pysyi ehjänä mutta sattui niin maan perusteellisesti. Sen jälkeen olen alkanut käyttää nastarenkaita. Yli 15 vuotta siihen menikin 😆 - Huonosti tehty ketjuliitos aukesi vauhdissa ylämäissä putkelta polkiessa. Pyörä ehjä mutta kämmenet ruvella ja sattui kovaa... Tyhmästä päästä kärsii...enää en ikinä tee ketjuliitosta sinne päin vaan huolella ja oikeilla tehdastekoisilla liitoskappaleilla - läskipyörällä metsässä ajo oli niin hauskaa että piti koko ajan hyppiä ja keulia. Viimeisessä töyssyssä Trekki lähtikin sitten lapasesta ja lensin selälleni. Löin johonkin polven niin kovaa että vieläkin sattuu vaikka siitä on jo kuukausi 😬
Nuorena olin menossa käyräsarvisella retkipyörällä ammattikouluun. Syksyä 1989 elettiin ja eräässä mutkassa oli kerros puista pudonneita märkiä lehtiä. Mä tulin siihen vauhdilla ja aloin kääntyä mutkaan, niin takapyörältä hävisi pito ja sen jälkeen menin sillä fillarilla kuin speedwaykuski, perä laajassa kaaressa luistaen. Eturengas ei luistanut yhtään, joten en kaatunut, mutta oikea jalka polven alapuolelta otti maahan kiinni ja sitten oli housut sen näköisetkin. Mutta että näyttävän näköinen oli sladi.
Yhtenä keväänä kun aloitin työmatkapyöräilyn heti kun sorat oli putsattu pois väyliltä, kävi niin että ajoin aamulla alaspäin viettävään mutkaan missä oli valumavettä ja tietenkin hiukan jäätynyt, jos jäätynyt kohta olisi ollut vähänkään pidempi niin olisin jatkanut kylkimyyryä ties minne, mutta onneksi sain pidettyä pyörän pystyssä kun oikaisin ajolinjan. Pari kertaa käynyt soran kanssa vähän sama homma, sellaisessa kohdassa missä ei ole nähnyt sitä riittävän ajoissa. Ne on sellaisia tilanteita missä saa sellaiset sävärit siitä nopeasta jännittymisestä, että saa poljeskella tovin että olo tasaantuu.
Kiireessä kaaduin. Ajoin liian kovaa oikopolulle ojaan. Silloin oli tavalliset polkimet. Pidin tangosta kiinni ja lonkkaan ja kyynerpäähän tuli naarmuja. Ketjut olivat kuluneet samoin takaratas ja ylämäessä hyppi yli. Loppui veto kesken ja lukkopolkimet hidasti tuen ottamista. Pysähtyessä tienylitykseen en saanut lukkopoljinta paikalleen, se lipsahti ja kaaduin vauhdin loputtua. Ketjut lähtivät ylämäessä ja pyöräytin tyhjää. Lukkopolkimet olivat kiinni kunnes kaaduin. Lapsena polveen tuli asfaltti-ihottumaa kaatuessa pyörällä.
Itse kaaduin viime vuonna koulumatkalla kun olin pyöräilemässä kohti kotia ja mustajää yllätti tämän seurauksena koulusta saatu ipadini meni rikki 200euron lasku tuli korjaamisesta...
Mä en enää hirveästi ole kahella pyörällä ajanut vähään aikaan vaan- kyllä yksipyöräsellä (29" eli ei sirkustelua, no ainakaa aina) Pätee videon pointit hyvin siihenki. Nopeus nyt on pienempi, ja epätasaisuudet pitää kattoa aijemmin. Nyt kolmas vuos menossa niin ihan turvallinen menopeli.
Mulla on maantiepyrässä polkimet,missä on lukko ja toisella puolella ns.normaali poljin,käytän lukkoa vasta sitten kun olen päässyt ns.vapaalle paanalle eli tiedän että en joudu pysähtymään esim.liikennevalojen takia.Silloin kun aloittelin vasta maantieajoa toisella pyörällä juotuani olin laittamassa takaisin telineeseen ja se meni ohi ja pullo tippui,hädissäni jarrutin vain etujarrulla ja kaaduin aika lahjakkaasti.Onneksi ei käynyt huonommin.Polveen laastari ja pyörän takavaihtaja meni poikki.
Lukkopolkimien käytön alkuaikoina tuli pari kaatumista nollavauhdista, mutta ei sen jälkeen omia mokia ole tullut. Tapahtumissa, kun ajetaan ryhmässä , olen kaatunut kaksi kertaa muiden töppäilyjen takia. Kuntoa on, mutta ei osata ajaa ryhmäajon sääntöjen mukaan. Kiitos Ristolle videoista.
Maastopyörällä useasti meinannut lähteä lapasesta juuri noitten pikkukivien takia. Äkkinäinen käännös, liian nopea vauhti ja pieniä kiviä, yhdistelmänä todella liukas ja yllättävä!
Hyvä video taas. Maantie pyörällä on kaaduttu , mutta ei kuitenkaan koskaan mitään vakavampaa käynyt. Ei vaikka kertaalleen jäi kenkä polkimeen liikennevaloissa ja vippasi auton eteen tietysti nurin.. Ihan säätötekninen juttu, koska olin kiristellyt polkimen jousen niin tiukalle , että tuorein jaloin sai irti, mutta satasen jälkeen olikin toinen juttu. Maasturilla on kylkiluita katkottu kaatuessa, mutta nekin ihan omaa hölmöyttä.
Aikoinaan kaaduin pahasti asvaltin reunalta ajautuessa. Siinä tapauksessa oli juuri tehty uusi asfaltti ja koroketta oli reippaasti. Onneksi kypärän vaihdolla ja takarenkaan rihtauksella selvittiin. Mielenkiintoista oli se että eturengas oli voltin jälkeen ihan ok.
Etenkin ryhmäajossa asvaltilla tiputtaessa ei ikinä pitäisi heti yrittää päästä takaisin, vaan pitää antaa koko ryhmän mennä ohi, jotta ei keilaa muita kumoon. Ei tarvitse osua, vaan sopiva pelästytyskin riittää kaverin horjahtamiseen ja kasan muodostamiseen.
mä en oo aikasemmin oikeen uskonut että noi lyhkäset ohjaustangot ois niin kovin hyviä mutta tuolla isolla tiellähän se on varmaan hyvä kun ei siellä oo kovin paljon tilaa pyöräilijälle muutenkaan joten levee ohjaustanko vielä sitten entisestään pienentää sitä tilaa.
Maantietangossahan käden asento on aivan erilainen kuin suorassa tangossa. Ongelmia tulee vasta jos tangon leveys alkaa menemään suhteettomaksi hartialeveyteen nähden.
Itselle kävi lukkopolkimien kanssa sitten, että kaaduin levähdyspaikalle tullessa. Otan aina yleensä vasemman jalan irti kun alan pysähtymään, niin levähdyspaikalla olikin pehmeä hiekkaa ja arvata saa kumpaan suuntaan lähdin kaatumaan. Kylkiluu murtui ja reissun viimeiset päivät olikin aika tuskaa polkea.
Kun ite tuun vaikka tien ylitys kohtaan = suojatielle nii pysähdyn ja jarrut on kummatkin siinä vaihees kiinni, nii ei pääse edestakas liikettä syntyyn, sama pyörään mentäessä, jarrut kii ja sit päälle ja voimaa rattaisiin, toki ite en oo uskaltanu ees miettiä lukkopolkimia, siksi maasturissa on flatit.
Olisi erittäin hyödyllinen että tekisit samantapaisen videon talvi pyöräilystä. Itse siis ajan pyörällä kouluun syksystä kevääseen ja keli on ääri laidasta toiseen. Matka on kouluun 3 km ja olisi mahtavaa kuulla vinkkejä...
Tuon kanttaamisen pettaali ylläällä oppi jo poikassa muutaman lipan ja vääntyneen veivikammen jäläkeen ;D Hyvä vidi maisemineen ja virvelin reunalyänteineen ynnä infoineen ni :D
Itselle sattui kaatuminen kun alamäen jälkeen piti yllättäen tehdä tiukka käännös, vaikka tiellä ei hiekkaa tai kiviä ollutkaan lähtivät molemmat renkaat liukuun sivu suunnassa kovan vauhdin ja suuren kallistuksen takia
Mites se menee kun Poliisit on antaneet 50€ sakon , kun ei ole valaisimia päivällä pyörässä jolloin niitä ei tarvitse lain mukaan käyttää. Vetoavat että pitää olla aina mukana jos tarvii. Mielestäni rike tulee vasta jos pyörällä ajaa ilman valoja näkyvyyden ollessa rajoitettu. Pyörän työntäminen on jalankulkua, pimeälläkin voi taluttaa ilman valoja?
Opettavainen ja ennenkaikkea upeaa kesäistä kuvaa. Arvaa huvittaisiko hankkia ensimmäinen maantie pyörä nyt. Onko sinulla muuten videota maantie pyöräilyn etiketistä. Lähinnä tuo autojen kaistalla ajelu käännöksissä kiinnostaisi kun en ole sellaista tehnyt
Sellaista videota ei taida olla, mutta lähtökohtaisesti ajoradalla mennään normaaleiden ryhmityssääntöjen mukaan - esim vasemmalle keskiviivalta keskiviivalle.
Lukkopolkimilla kaatuminen on siinä mielessä hyvin ikävää, että kun vetää pannut kovassa vauhdissa, saattaa ne lukkopolkimet pahimmillaan vetää sen pyörän mukaansa ja se sitten rämähtää selkään.
Jos joutuu väistämään vastaantulijaa oikealle, niin poljin saattaa ottaa rottavallin reunaan kiinni ja ilmalentohan siitä tulee. Olen opetellut ajaessa ottamaan juomapullon vasemmalla kädellä ja syy on se, että jos joutuu jostain syystä jarruttamaan, niin jarrutan silloin oikean puoleisella kahvalla, joka vaikuttaa takajarruun ja jarrutus on hallitumpaa, kuin jos jarruttaisin vasemmalla kahvalla, joka vaikuttaa etujarruun. Lieneekö tuossa mitään järkeä, mutta näin uskottelen olevan turvallisempaa.