Pysyvä elämäntapamuutos | Velogi Podcast 

Kiitos Risto tästä avautumisesta. Tunnistin itseni melko lailla kokonaan puheestasi ja olen itsekin ollut koulun urheilutunneilla siinä ryhmässä, jotka valitaan viimeisenä kun joukkueisiin jakoja tehdään. Koitan löytää itsellenikin tuon ”riittävän”ja oman näköiseni” tavoitteen laihduttamiseen ja elämänlaadun tasaiseen kohottamiseen - ei ryminällä vaan osana arkea. Ps. Tilasin itselleni työsyhdepyörän ja sen valinnassa painoi tosi paljon tekemäsi esittely Helkaman tehtailta, HEL XE12 maasturi on tulossa alle ensiviikon alussa, paikalliselta fillarimyyjältä Nippelistä. Kiitos videoista :)

Rehellinen tilinteko ja pohdinta, sain tästä uutta pontta itsellenikin. Arvostan!

Otit erittäin tärkeän aiheen käsittelyyn. Onneksi omalla kohdallani elämäntapamuutos tuli pyöräilyn kautta erittäin helposti kun havaitsin pyöräilyn itsessään olevan nautinnollista ja varsinkin silloin kun teen pitkiä vaelluksia tien päällä useampana päivänä peräkkäin. Ihan vain päivittäinen työpäiväpyöräily on nautinnollista. Kun aamulla pyöräilee töihin, siinä herää kunnolla, ehtii miettiä valmiiksi joko päivän työtaskeja tai omia projekteja. Tai sitten sitä vaan kuuntelee musiikkia ja pyöräilee menemään. Kauniina päivänä ei edes halua mennä suorinta tietä töihin vaan lähden vähän aikaisemmin liikkeelle että ehdin pyöräille sen mukavan soratien kautta.

Syvällinen pohdinta asian tiimoilta antoi kyllä aihetta ajatteluun omaankin tapaan pyöräillä. Se perusajatus tehdä liikunnasta oman näköinen on hieno lähtökohta. Samalla totesin tämän katsottuani, ettei minun - yli seiskakymppisen tarvitsekaan kuskata pyörää 40km keskinopeudella, vaan vähän vähempikin riittää. Pääasia, että tuntuu hyvältä ja nauttii joka kilometristä.

Tää oli kyllä hyvä video. Ennenkaikkea kokonnaisuutta ajatellen sua ihmisenä, niin olen kysynyt sulta neuvoa FB kautta ja aina olet vastannut. Olet kyllä ihmisenä hieno ihminen ja teet hienoja videoita.

Kiitos rauhallisesta pohdinnasta, hieno video. Toi myös mieleen vanhan vitsin siitä kuinka kaikki haluavat muutosta, mutta vain harva haluaa muuttua ja muuttaa käytäntöjään.

4 vuotta sitten onnistuin lopettamaan tupakan polttamisen. Josko tänä vuonna saisi aloitettua säännöllisen liikunnan, fillaroimalla tietenkin.

Arvostan avointa pohdintaasi. Luulen että tästä on apua itsellekkin.

Tuskailen just parhaillaan elämäntapamuutoksen kanssa. Pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Pyöräily on ehkä se itselle mieluisin liikuntamuoto frisbeegolfin lisäksi. Yleensä olen tehnyt sellaisia 20 km lenkkejä. Viime kesänä lähdin sitten pidentämään niitä ja lenkkien keskipituudet alkoi olla siellä yli 40 km. 50 km jäi vielä rikkoontumatta viime kesänä kun toinen polvi kipeytyi pahasti. Kokeiin säätää satulaa, ostin lyhyemmän stemmin, mutta alkoi mun medium runkoinen pyörä olemaan ongelma. Oon tosi lyhyt niin en oikein käytettynäkään löytänyt sopivan pienellä rungolla olevaa pyörää, joten tuli lopulta tänä kesänä ostettua uusi XS rungon hybridi ja tuli kyllä mielekkäämpää ajamisesta, kun pyörä on sopivan kokoinen. Ei paikatkaan kipeydy samalla tavalla. Nyt keväällä mitä muutaman lenkin ajanut niin 40 km ei tunnu ollenkaan pahalta. Tänä kesänä sitten tavoite ajaa 70 km. Tarkoitus myös käydä pyöräretkellä yön yli jossain. Ja pitemmällä tähtäimellä toki Pirkan pyöräily ja sen Klassikon ajaminen. Ei tänä vuonna pysty siihen, mutta ehkä ensi vuonna. Sai mut talvipyöräilemään ja tekemään käsipainoilla hartiajumppaa ettei asento lysähdä pyöräilessä ja kädet puudu. Oon huomannut että siitäkin on apua muutenkin arjessa. Mutta toki motivaatio myös välillä sakkaa vähän säiden mukaan. Jos on kylmä, sateista jne. niin ei huvita lähteä lenkille. Sitten kun sitä on lenkillä, niin maisemista ja siitä ajamisesta nauttii.

Hyvä ja tärkeä aihe. Mielenkiintoista kuulla ihmisten taustoja ja miten ovat liikunnan pariin päätyneet. Toivottavasti selän uudistunut vihlonta on vaan väliaikaista, eikä tilanne ole mennyt huonompaan suuntaan. Voimia ja paranemisia!

Paljon olen saanut sinun videoista neuvoja aloittelijana pyöräilyssä mutta tämä oli ehkä paras sinun videoista. Varsinkin tilaaja määrän huomioiden tärkeä video.

Liikkumisen aloittaminen on helpompaa, kun aloittaa porukalla ja mennään porukalla. Näin mun pyöräily on toiminut. Asioiden edistyessä voi jakaa porukan useampaan ryhmään, tavoitteiden mukaan. Parina kesänä pyöräilty tällä tavoin ja uusia innostuneita tullut sakkiin mukaan. Osa porukasta pyöräilee 20-30km ja toinen sakki voi ajella 50-100km. Taustalle tukiverkko, eli joku joka hakee pois jos tulee ongelmia. Tänään käytiin kesä korkkaamassa varovasti. Ryhmällä pyöräillään kerta viikkoon ja viikolla omat jutut. Kesällä tavoite ajaa 1 haasteajo 22km 1-5 kertaa kunnon mukaan ja ehkä käydä ajamassa Salpapolku n.50km.

Kiitos mainioista vinkeistä ja tsemppiä selkävaivojen kanssa!

Pysyvä muutos vaatii sisäistä motivaatiota. Liikunnan tapauksessa se tarkoittaa liikunnan iloa. Terveyshyödyt, lisääntynyt jaksaminen ja kaventunut vyötärö tulevat kaupan päälle.

Mulla liikunnallisen elämäntavan sai aikaan sähköläskipyörä. Yhtäkkiä työmatkapyöräily vastatuulineen ja ylämäkineen ei tuntunut enää paskamaiselta. Lisäksi sillä härvelillä pääsee mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, joissa töihin joutuu koko vartalo, jotta ylipäätänsä pysyy pystyssä. Kaupunkiajossa sähköavustus hävittää painavan pyörän raskauden, joten asfaltilla pärjää. Ja toisaalta ohimennen voi poiketa mitä haastavimmille mutapoluille, joilla liikunta tapahtuu siinä virnistäessä vähän niin kuin vahingossa.

Liikkunut olen aina, mutta oli kausi, jolloin pelkästään kävelin. Nuorena yleisurheilu ja hiihto olivat mieleisiä, mutta koulun kilpailut, lujempaa, ylemmäs, jaksaa jaksaa, sai aikaan sen, että pysähdyin. Hiihdon aloitin uudelleen kunnolla vasta päälle kolmekymppisenä. Vain perinteistä, metsäladuilla, ilman kilpailua, luonnosta nauttien. Ratsastuksesta meni myös ilo, kun oli painostusta kilpailuun ja kehittymiseen. Löysin onneksi hevosagilityn ja ajan kanssa palasin myös ratsaille, ilman kilpailua. Nykyisin vaellan, hiihdän, ratsastan, pyöräilen, laskettelen, sopivasti kaikkea. Ilman kilpailua ja mittaamista. Toki päiväkirjamaisesti kirjoitan ylös, missä vaelluksella kuljen. Tärkeintä on, että liikkuu.

Liian tiukka aikataulu tavoitteiden suhteen on yksi pahimpia onnistumisen vihollisia.

Nuo on tosi yksilöllisiä juttuja , mitä se kelläkin vaatii että kestää satulassa, suksilla , salilla tai missä vaan. Itellä on liikunta toiminut vähän kohtuuttoman juopottelun tavoin. Eli arjesta irti kokonaan. Paitsi tietysti budo lajit, joissa on syytä olla todellisuudessa ja tiukasti. Ja mitä siihen liikunnan iloon tulee, niin siinäpä se aikuisen ihmisen itsekuri punnitaan , koska iloa edeltää tosiaan eripituiset tuskien taipaleet... viikoista kuukausiin. Ja juurikin tuo tavoitteiden pito kohtuullisina näyttelee siinä suurinta roolia. Toivotaan että selkä korjaantuu treeniohjelman muutoksella, eikä vaadi puukkoa tai muutakaan vakavampaa.

Sitähän se on että saa sen oman mielen motivoitua . Hyvä video !

Mä käyn kävelemässä. Pyöräily on paljolti jäänyt, sitä olis hyvä tehdä kuitenkin. Kodin lähellä on lenkkipolku joka oli hiihtolatu talvella. Siellä tulee liikuttua päivittäin. Pyörälläkin pääsisi Pyhä-järvireitillä, se menee tästä ohi.

Oma inspiraatio oli kuntoilun lisäämiseen oli vaaka. Vuosi meni huvin ja reilu 3000km tuli pyöräiltyä. Syyslomalla alko tulla että ei enään jaksanu nousta mäkiä niinkun kesällä. No tth ja lääkäri tutki ja määräs kokeita, no ekg:stä löyty uusi töysdy nuy odotellaan aikaa lisätutkimuksiin, ja kielto raskaaseen liikuntaan.

Hyvin sanottu!👍 Toivottavasti saat selän vielä kuntoon! Silleen olen pyöräillessä tehnyt, että juo ennen kuin janottaa, syö ennenkuin nälättää ja tauko ennenkuin väsyttää. Kammessa n. 80 kierrosta/Min. ja rullaa kevyesti.

Totta joka sana! Kun vaikean alun jälkeen kerran hyvän kunnon saavuttaa, niin sitä olotilaa kaipaa, joka motivoi jatkamaan. Nuo porukkalenkit yms. on kyllä hyviä. Ryhmäpaine ajaa tekemään. Tsemppiä selkäongelmiin!

Tuosta väärinpyöräilystä, itse sanoisin että sellaista on. Esimerkiksi Pirkan pyöräilyyn osallistuminen BMX-pyörällä tai lähtee maastoon ajamaan maantiepyörällä. :D Itseltä innostus pyöräilyyn lähti juuri niistä ns. hyötyajoista, koulu- ja kauppamatkoista. Oli mahtava tunne, kun enää ei tarvinnut pyytää kyytejä yhtään mihinkään, että pääsisi johonkin. Myöhemmin aloin lähtemään enemmän ihan vaan ajelemaan. Minulle pyöräily ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään "kuntoilua". En koskaan lähde pyöräilemään kuntoilumielessä, se on vaan pientä plussaa, että kunto kasvaa siinä samalla. Lähden pyöräilemään joko ajamisen ilosta tai sitten käymään jossain paikassa. Olen sitä mieltä, että mitä tahansa harrastaakin, tärkein asia on että nauttii siitä. Jos se muuttuu pelkäksi suorittamiseksi, niin jotain on pielessä. Tärkeää on myös pitää välillä taukoa, ilman sitä harrastus kyllä kokee jonkin sortin 'inflaation', jolloin se voi muuttua pakkopullaksi. Pyöräily on siinä mielessä hyvä, kun siinä on niitä alalajeja vähän joka lähtöön. Itse olen alkanut innostua yhä enemmän maastopyöräilystä, kun maantiet & KLV:t on todella loppuun koluttu hybridillä ja maantiepyörällä.

Fiksun miehen fiksua puhetta🙏🏼

Kyllä kaikki lähtee kasvatuksesta ja vanhempien esimerkistä. Meillä on aina fyysisen työn lisäksi pyöräilty kouluun, töihin, kauppaan ja ihan muuten vain. Talvella hiihdetään ja luistellaan. Muutenkin aktiivista elämää aina ollut. Itse en nykyjään liiku kuntoilun takia eikä myöskään pelkästään liikunnan ilosta. Siitä on vain tullut tapa. Työmatka reilu 20km menee ihan mukavasti. Viikonloppuna ja iltaisin mieli lepää pikku kävely tai hiihtolenkillä luonnon helmassa. Muistakaa ihmiset, mikään ei ketuta enempää kuin nähdä lihavien vanhempien lihavat lapset. Niiden vanhemmat tietämättään tuhoaa lapsiensa elämän.

Muutama laji jotka tuntuu kivalta kun tekee siten kun itse haluaa (ja pystyy); vapaalasku ja kuntosali - ja nyt uutena pyöräily "huijaamalla" sähköavusteisella. Tuli pyöräilystä hauskaa ja tulee ajettua helposti 40 - 80 km lenkkejä. Hiki tulee ja matka vaihtuu, eikä koko ajan vit...ta ajaminen. Minulla ja vaimolla toimi sähköavusteisen pyörän hankinta liikuntaa lisäävänä, suosittelen. Ei tulisi mielenkään lähteä huvikseen ajelemaan ilman pientä avustusta.

Pahoittelut, toivottavasti saat selän vielä kuntoon. Hyvinkin samanlaiset nuoruus-vuodet itselläkin, paitsi välilevy pullistui armeijassa telamiina-laatikkoa nostaessa. Nyt myöhemmällä iällä jostain ihan tyhjästä innostuin pyöräilemään, mutta tein perusvirheen ja se meni suorittamiseksi ja sitten ravasin lekurissa kaikenlaisten nivusvaivojen ym kanssa, enkä päässyt lopulta enää kävelemään edes kunnolla. Lääkäri käski rauhoittaa menoa ja sitten rauhoituin taas liikaakin.. kai luulin että sain ns. "vapautuksen" TK-sta, ettei tarvii enää repiä veren maku suussa, mutta enää en katsele mittareita, kilsoja, kaloreita tai muitakaan numeroita vaan kattelen maisemia ja nautin ajelusta. Ehkä kuitenkin pitäisi hieman lenkkien mittaa venyttää, mutta verkkaisemmalla aikataululla.

Kiitos, aivan kuten oma tarinani. Selkäongelmista: niitä on mullakin ollut parikymmentä vuotta. Lääkäreillä ja terapeuteilla on rampattu. Toiset suositelleet uintia, toiset taas kieltäneet uinnin... Toinen suositellut perinteistä hiihtoa, toisen mielestä vain luisteluhiihdosta on apua, perinteinen vaarallista selälle. Mulla ongelmiin on liikunnan ohella parhaiten auttanut akupunktio. Venytellä pitäisi, mutta kamalaa se on näin perusjäykällä tyypillä.Yhden fyssarin opeilla menty: kaikki liikunta, mikä ei satu selkään on hyväksi.

Nälkä on tosiaan huono laihduttaja. Lahden pyöröilijöliden lehdessä lukee että älä laihduta lenkeillä joka saattaa kuulostaa oudolta, mutta omalla kohdalla totta ja toimivaa.

Tämähän oli mukava video. Kiitos hyvistä ohjeista😊

Tuttua tarinaa. Jokainen tavallaan. Vappua!

Kiitokset mukavasta ja maltillisesta pohdinnasta. Näistä saa jaksamista itselle. Tile huntingista en ollut koskaan kuullutkaan mutta videosi perusteella vaikutti niin mukavalta että aloitin itsekin. Siitä saa mukavan syyn lähteä ajelulle ja tulee ajettua eri reittejä. Remonttivideosi ovat olleet suureksi avuksi.

Täyttä asiaa. Omalla kohdalla kesä toimii, talveksi hyytyy. Latu menisi ihan vierestä, silloin kun on lunta. Mutta taisi tulla hiihtokilometrit täyteen aktiiviaikoina, ei mitään hinkua ladulle enää. Talvisin on jäänyt kerta viikkoon jalkalenkkiin kaverin kanssa, mikä on liian vähän. Aina on päällä huono omatunto, että jotain enemmän pitäisi tehdä. Lumisena talvena toki tulee hyötyliikuntaa lumitöistä, joita tässä kiinteistössä riittää... Tälle kesälle hommasin myös maantiepyörän ja jos homma toimii tämän hiukan liitoksissaan natisevan kropan kanssa, niin harkinnassa on talveksi traineri. Talvipyöräilykin on jäänyt muutamaan työmatkaan, niin jos vaikka sisällä lämpimässä tulisi harrastettua.

Laitanpa omatkin kiitokset Ristolle. Pyöräilin aikoinaan joka toinen päivä tasasta 63 km per lenkki. Itsellä maastopyörä,kaverilla harjoitus kilpapyörä. No hydehän se tuli treeneihin kun kaveri veti kevyesti,itse ähkin karkeilla kiekoilla perässä. No nyt 20 vuotta myöhemmin hommasin sähköavusteisen täysjouston että pääsee ihan minne vain ja valtateilläkin ihan omaan tahtiin. Oon tykänny ja ikäähän jo 52,5 vuottakin. En oo tykänny joukkuelajeista koskaan ni mennään nyt yksinäisenä sutena omaan tahtiin. Ja onhan se keskinopeuskin noussu jo ja oikeestaan aika paljonkin vaikka akku auttaa siihen 25-26 kmh saakka...

Mielenkiintoinen aihe myös ihmiselle joka on liikkunut koko elämän. Vaikka en ole koskaan mikään kilpaurheilija ollut olen lähes aina harrastanut jotain liikuntaa. Pitää olla kipeä tai joku poikkeuksellinen tilanne etten jotain liikuntaa päivittäin tekisi. Täysin mahdotonta ajatella ongelmaa että miten jaksaisi lähteä lenkille kun ongelma on ainoastaan jos ei pääse lenkille 😅

Olipa viisasta tekstiä

Nuorena tuli harrastettua paljonkin, mutta sitten olikin reilu kymmenen vuotta ilman mitään liikuntaa. Viime kesänä aloin tsempata ja alkuun jaksoin juosta vajaan kilometrin yhtä matkaa. Tänä kesänä ennen pyörän hankintaa sain sitten jo kympin juostua ja pyörällä pisin lenkki satasen. Lajilla ei tosiaan ole mitään merkitystä, tärkeintä että lähtee kokeilemaan ja tekee mielummin vaikka liian vähän kun palautuminenkin huonolla kunnolla ottaa aikansa.

Tälläistä pientä muutosta juuri itsekkin toteuttamassa, aiemmin on lähinnä ollut hyötyliikuntaa. Mutta nyt on jotenkin itänyt ajatus muutenkin kunnon kohottamisesta, johtuen ehkä istumavaltaisesta työnkuvasta. Mukava on huomata tuon yleistilan koheneminen ja jaksamisen parantuminen, pikkuaskelin mennään niin toivottasti touhu kestää ja kantaa pitkälle.

Velogin aerobicci video ois kyllä sopinu jotenki wappuun!!?? :)

Itekin haksahdin pyöräilyn ihmeelliseen maailmaan pirkan pyöräilyn kautta. Mutta totta on että liikuntaa tulisi harrastaa monipuolisesti. Btw Onks laittaa hyperlinkki ylen tekemään juttuun josta mainitsit. Alko kiinnostaa?

Itsellä ainakin syy liikkumattomuuten on ollut ruuhkavuodet. Toki sen taakse on helppo mennä, mutta arki kun on koti - tarha - työpaikka - tarha - koti - lapsen harrastus - koti niin helposti siitä karsiutuu se liikunta pois. Nyt pari viimeisintä vuotta koittanut lisätä liikunnan määrää, nyt parhaillaan pyöräily ja retkeily liikunnan muotona nostaa tosi kovaa päätään. Mutta tärkeä pointti mikä videolla tuli, ei kunto liikkumisen tarvitse olla suorittamista. Täytyy tehdä omilla ehdoilla. Mitä tulee noihin sun selkäkipuihin, niin nojapyörä vois olla yks vaihtoehto millä pyöräilyä voi jatkaa... Kumpa sellasta vaan pääsis jossain kokeilemaan ; )

Itsellä nilkkavaivat estäneet muutaman vuoden lenkkeilyn ja juoksun. Mutta #OnneksiPyöräOnKeksitty. Nilkkavaivat alkoi kun polkupyörä pöllittiin ja ei heti voinut uutta hankkia. Mutta hyvää reeniä pyörä taas tehnyt. 🚴

Liike on tietenkin tärkein. Eilen ahmin litran salmiakkikermajäätelöä, puolen kilon pitsan, perunaa, leipää, litroittain kahvia. Tämän kaltaisella ruokamäärillä 1680 kilometriä polkupyöräilyä tänä vuonna, ja vauhti kiihtyy. Kun polkee esim kahdenkymmenen asteen pakkasessa 70 kilometriä, siinä porkkanalla pärjää. Kolestrolit huitelee tietysti siellä jossain, mutta liikunta on parasta lääkettä. Pillereihin en koske, ja olo on ihan hyvä. Tänään

Tervehdys! Olen hieman iäkkäämpi (70v) toista vuotta sitten aloittanut "aktiivi pyöräharrastaja" . Pystyin juurikin melko tarkkaan samaistumaan omaan tarinaasi. Tuo selkä kuviokin on kanssasi yhtäkuin. Mutta nyt vanhan selkävaivani (joka on kuitenkin hiemahkon marginaalinen tällähetkellä) lisäksi lilmentyi uusi kuvio hiukan eri kohdasta, mutta samantyyppinen hermokipu noin 3 cm sivussa vuosia mukana kulkeneesta Eli toinen polveni on oirehtinut varsinkin sohjoisella ja epätasaisella alustalla kävellessä jonkinverran. Pyöräilyyn (polkiessa)polvessa ei ole ollut juurikaan hankaloittavaa vaikutusta. Polvea tutkittaessa se todettiinkin kuitenkin aikalailla toispuoleisesti kuluneeksi. Joten siksi lähetin tämän viestin vinkiksi omasta kuviostani. Että vika minulla tuntuu myös selässä joka on aika outo paikka polvikuvioissa. Mutta ne hermoradat? Että tällaisella kuviolla ajattelin lähestyä.

Kannattaa vaihtaa pyöriin jopon sarvet niin ajoasento tulee pystyksi.Pysty ajoasento ei rasita ollenkaan niskaa ja selkää.Itse pyöräilen nykyään joka päivä 4.5 tuntia.Kummassakin pyörässäni on ollut aina jopon sarvet.

Tämä oli sellainen hyvä, mukavia liikunnallisia ajatuksia herättävä podcast, joten jaan ajatuksiani joita heräsi. Jonkinlainen liikunta, vähintään hyöty-sellainen, on ollut mukana itselläni elämässä lähes aina, eli mitään varsinaista elämäntapamuutosta en ole liikunnan saralla kokenut. Vuosituhannen alussa aloin hölkkäillä puolimaratoneja aina välillä ja niihin reenailin puhtaalla höntsähölkällä sen kummemmin suoritteita mittaamatta, sykemittari tosin oli. Suunnistamassa kävin joskus torstaisin ja keskiviikkoisin pelailtiin sählyä. Oli rullaluistimia ja talvella sukset. Nyt keväällä toukokuussa lähtee seitsemäs aktiivivuosi pyöräilyssä. Elämäntapamuutoksen sijaan voisin puhua oman jutun löytämisestä, kun 2015 laitatin vanhan Raleighin vuosien jälkeen kuntoon ja aloin ajaa ensin Pirkan yöpyöräilyä, muutaman vuoden päästä kaksisatasta ja sittemmin kolmi-nelisatastakin, kun tuli tuo randonneur-pyöräily kuvioihin mukaan. Liian tiukkoja tavoitteita en ota, mutta olen leikkinyt ajatuksella että kroppaani kiltisti kuunnellen otan leikkimieliseksi tavoitteeksi polkaista 1200 km brevetin jonain vuonna. Tähän liittyy sellainen tvisti, että järjestettäisiin täällä Suomessa vaikka Helsinki-Kalajoki-Helsinki 1200 km brevetti, samaan tapaan kuin ranskalaisilla on Paris-Brest-Paris joka neljäs vuosi. Monella tapaa 1200 km on itselleni vielä liian suuri tavoite. Sitä odotellessa fiilistelen noita helpommin ajettavia kaksisatasia ja ajattelen ne sellaisina mainitseminasi osatavoitteina kohti tuota kovempaa suoritetta. Pitkiä matkoja kuulemma oppii ajamaan ajamalla pitkiä matkoja :)

Oma kroppa ei ole koskaan tuottanut tuota liikunnan jälkeistä endorfiinilatausta. Liikunnan ilon (motivaation) on siksi pakko löytyä itse suorituksesta, ei sen jälkeisestä olosta. Vain vauhdikkaat adrenaliinia tuottavat lajit toimivat minulle. Siksi maastopyöräily ja rullaluistelu ovat ainoat pysyvästi kuvioon jääneet lajit.

Elämän tapamuutos alkaa ruokatavoista.terveelisempää ruokaa.kohtuudella mielekästä liikuntaa.pyöräily matkat kunnon mukaan.alussa lyhemmät matkat .🤗👏👍

Millon Niilon kanssa uutta videoo?

5:54 lääkäri heitti kevyehkön läpän. Ei kyllä tosiaan tapahdu nämä elämäntapamuutokset yön aikana vaan ihan omalla painollaan. Itsellä koukutti sisälle videopelit jo ihan kölvinä ja niiden myötä sitten hiljalleen jäi harrastuksetkin mitä pidemmälle kohti täysi-ikäisyyttä pääsin. No siinä yläasteella alkoi videopelien rinnalle tulla päihteetkin ja siinä vähän päälle parikymppisenä havahduinkin yhtäkkiä siihen kuinka huono mun on olla, iski ihan kuin salama taivaalta. Sen myötä sitten hitaasti mutta varmasti alkoi hyvinvoinnin edistäminen, homma alkoi kirjaimellisesti niinkin yksinkertaisista tavotteista kuin aamupalan syöminen vaikka koko päivänä en oikein muuta kunnolla söisi niin aamuapala oli se tavoite. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin tupakointi on jo parisen vuotta ollut pois kuvioista, astma on hoitotasapainossa, ruokailu on säännöllistä vaikka ei aina niin terveellistä mutta kyllä sen tiedostaa aina hetken kuluttua kun lipsuu. Nyt myös on alkanut tulemaan liikunta hiljalleen säännöllisemmäksi ja tähän on motivoinut todella paljon sovelluksella kehityksen seuraaminen. Näkisin tämän olevan jotain perua sieltä lapsuuden ja nuoruuden videopelimentaliteetista, joka myös pitkälti keskittyi numeroiden seuraamisen ja tulosten parantamiseen. Hyvä pätkä!

Hienoa syvällisempää pohdiskelua ja rohkea oman esimerkin mukaantuonti. P.s. kannttaa käydä selän MRI:ssa.

Jo haluaa laihduttaa ja saada parempaa oloa niin ruokavalio kuntoon ekana.

Osta euc, sillä kun ajelee niin selkä tykkää ja mielikin.

5vkoa ny töissä 9km suunta pyöräilyä :D työmatkapyöräily hmm... toivottavasti tästä alkaa heh 'uusi sivu' :)