Reading a Finnish folk tale out loud (with subtitles) | Mouse as a bride 

Kiitos. ❤

LOL. Really like your mouse voice. The Finnish is a very musical sounding one for an English speaker like me. Melodic. This was kind of a Finnish Cinderella story. Enjoyed it. If ever you get the urge to read sections of the Kalevala I would be very interested to hear it. Kiitos.

Kiitos paljon! Tee se uudelleen!

Moi! Sorry, it's me again. Can you read later "Summer book" by Tove Jansson in Suomi? It has really interesting annotation, and though it's rather large, I suppose, you can publish it in several parts. Kiitos paljon videosta.

Reading a Finnish folk tale out loud (with subtitles) | Mouse as a bride Iivo Härkönen Suomen kansan seikkailusatuja. Hiiri Morsiammena Olipa kerran kuninkaalla kolme poikaa, joista kolmas oli tuhkimus. Kerran isä kutsuu kaikki pojat luokseen ja sanoo heille, te olette nyt kaikki aikamiehiä ja sen tähden teidän kaikkien pitäisi jo saada itsellenne morsiammet. Ajatelkaapa asiaa tämä ilta ja huomenna kello yhdeksän on teillä kaikilla oltava morsiammet tiedossanne. Se oli ankaramääräys. Veljet kävivät asiaa miettimään. No, kahdella heistä oli varsin helppoa saada morsiammet itselleen, he kun olivat komeita ja pitkiä poikia. Mutta kolmas kun oli tuhkimus, niin hänen oli paljon vaikeampi löytää morsianta. Hän tulikin hyvin surulliseksi ja veljet vielä pilkkasivat häntä. Suruissaan hän lähti illan suussa astuskelemaan metsätietä myöten ja mietti, mitä nyt tekisi. Hän tuli pieneen mökkiin metsätien varrella. Mökissä ei ollut ketään kotona. Pieni hiiri vain yksinään istua nökötti pöydän nenässä, kädet ristissä, huivipäässä. Tervet tähänkin taloon. Terve, terve, mitäpä kuuluu? Hiiri vastasi. No onpa tuokin tervehtiä, poika arveli ja istutui murheellisena lavitsalle. Taitaa olla suru mieltä painamassa, hiiri virkkoi. No niinpä on. No millainen suru se on? Mimmoinen lienee. Kerro pois vain. Hän kertoi hiirelle surunsa. Kuultuaan sen hiiri sanoi reippaasti, ota minut morsiammeksesi. Sinutko? Hiirenkö morsiammekseni, poika kysyi hämmästyen. Mikäs siinä? Onhan sitä kummempiakin tapahtunut. Vaikka olenkin vain pieni hiiri, niin taidan pitää taloa, laittaa oluet, leivät paistaa. Mikäpä siinä? Ota pois vain. Mutta kun veljistäni toisella on senaattorin ja toisella piispan tytär morsiammena, niin kuinka minä silloin? Älä huolehdi, ota vain minut. No, tuhkimus otti hiiren morsiammekseen, kun ei muitakaan ollut. Aamulla kello yhdeksän hän ilmoitti isälleen, että hänelläkin on jo morsian. Kukaapa se? Isä ja veljet kysyivät ihmeissään. Kukaapa tuo lienee? Metsällä illalla kävin, sieltä löysin metsän anteja. Metsän anteja? Ha ha ha! Veljet nauroivat. Seuraavana päivänä isä sanoi pojilleen. No, kun teillä nyt on kaikilla morsiammet, niin tuokapa huomisaamuna kello yhdeksän kukin morsiammene laittamaa olutta maisteltavakseni. Mikäs toisten tuodessa, kun heillä oli oikeat morsiammet, mutta kuinka sen tuhkimuksen tuoman oluen käynee? Miten hän saisi tuoduksi olutta isälleen? Hän meni kuitenkin sinne metsämökkiin ja kertoi hiirelle surunsa. Tämä virkkoi. Älä ole milläsikään. Johan sanoin, taidan laittaa oluet, leivät paistaa. Nuku vain yö kaikessa rauhassa mökissäni, aamulla on oluet valmiina. Poika kävi nukkumaan. Hiiri ryhtyi omiin puuhinsa ja aamulla oli olut valmis. Poika vei oluen isälle. Isä maisteli ja ihmetteli olutta ja kiitti sitä kaikkein parhaimmaksi. Seuraavaksi aamuksi hän käski poikien tuoda morsianten leipomaa leipää maisteltavakseen. Taas tuhkimus huolestui, mutta meni jälleen mökkiin ja kertoi hiirelle asiansa. Tämä ryhtyi leipomaan leipää ja tuhkimuksen tuoma leipäkin oli isästä kaikkein paras. Vihdoin isä määräsi. Nyt on teidän kaikkien tuotava morsianmenne nähtäväkseni. Tahdon nähdä, kenen morsian on kaikkein kaunein. Nytpä vasta tuli tuhkimukselle pulma eteen. Mitenköhän voisi tuoda nähtäväksi morsianmensa, joka oli rumahiiri? Mutta eihän siinä mikään auttanut. Piti vain mennä metsämökille hiirtä morsianmena hakemaan. Kierrellen kaarrellen hän viimein sai hiirelle esitetyksi asiansa. Kas tuota kun minun pitäisi viedä morsianmeni isäni nähtäväksi, mutta kuinka minä voin viedä, kun sinä olet... Niin, itsehän tiedät, kuinka minä voisin viedä sinut, hiiren, isäni ja veljeeni nähtäväksi. Voi Veikkoseni, kaikkia sinä murehdit. Lähdetään vain ajamaan kuninkaan linnan. Sinä edellä, minä omalla valjakollani perästä. Mitäs tuosta? Eihän muukaan auttanut lähteä täytyihin. Tuhkimus edellä, pieni mitätön hiiri perässä, pienellä omituisella hiirivaljakolla. Ajettiin, tuli joki vastaan. Sattuipa siinä heitä vastaan joku mies. Kun tämä näki hiiren merkillisenä valjakkoineen, räjähti hän kovaan ääneen nauramaan ja samalla potkaisi koko valjakon sillalta jokeen. Silloin tapahtui ihmeitä. Valjakko hiirineen katosi, mutta niiden sijaan kohosi kolme uljasta oritta, joiden perästä vierivät kullasta ja hopeasta välkkyvät vaunut, ja niissä istui nuori kaunis neitonen, punaisiin ja sinisiin puettuna, kruunu päässä. Tuhkimus ei ollut uskoa silmiään, mutta vaunujen perässä istuva neitonen sanoi hänelle. Älä säikähdä, olen morsiammesi, se pieni hiiri. Olin noiduttuna pieneksi hiireksi, mutta minun piti morsiusmatkallani joutua sillalta jokeen. Silloin muuttuisin takaisin ihmiseksi. Nyt se on tapahtunut. Nyt olen taas kuninkaan tytär. Joko uskallat nyt näyttää minut morsiammenasi isällesi? Jo, jo, sua anteeksi, tuhkimus pyyteli morsiammeltaan. Ja hänen noustuaan morsiammensa uljaisiin ajoneuvoihin lähdettiin riemuiten ajelemaan kohti kuninkaan linnaa. Ja tuhkimuksen morsian oli kaikkein kaunein veljesten morsiamista. Ja pian vietettiin kuninkaan linnassa tuhkimuksen ja kauniin kuninkaan tyttären häitä. Kiitos kun katsoit!