Neuvostoliiton ilmavoimien pirullisin ase oli IL-2. Maataistelukoneen eli ”maatalouskoneen” hyökkäys on monen veteraanin kertomuksissa sodan pahimpia hetkiä.
SE oli tehokkaasti aseistettu. Se oli raskaasti panssaroitu. Se oli vääjäämätön uhka, jolle tavallinen kiväärimies ei voinut tehdä paljon muuta kuin etsiä siltä suojaa.
Neuvostoliiton ilmavoimien IL-2-maataistelukoneet eli Sturmovikit olivat kesällä 1944 maajoukoille jatkuva uhka. Se oli aseistettu konekivääreillä ja tykeillä. Siivissä saattoi olla myös raketteja ja mahan alla lentopommi. Panssaroitu runko teki siitä vaikean pudotettavan hävittäjille ja ilmatorjunnalle.
Lisäksi niitä oli yleensä aina paljon. Puiden latvojen yli saattoi surahtaa kokonainen maataistelukoneiden parvi kenenkään estämättä.
19-VUOTIAANA rintamalla Viestipataljoona 5:ssä taistellut oululainen Matti Jutila perääntyi muiden joukkojen mukana Syväriltä kohti Suomea kesällä 1944. Erityisen pahasti IL-2-koneet tulivat päälle Kolatselässä.
- Se oli hirveä hetki. Tuntui turvattomalta, että miten tästä selvitään. Se oli karmea juttu, Jutila kertoo ilmahyökkäyksestä ISTV:n 100 tarinaa sodasta sarjan haastattelussa.
- Niitä liikkui hirveän paljon.
Teräslinnuillla oli tapana syöksyä hyvin matalalta ja ampua eteen ja taakse. Siinä ei voinut muuta kuin suojautua lähimpään ojaan tai kiven alle.
Matti Jutila ehti kesällä 1944 nähdä, mitä sota todella on. Hän kuvailee sitä hirveäksi koettelemukseksi. Toive kaikille tuleville polville on, ettei kenenkään tarvitsisi enää koskaan kokea samaa.
- Toivoisin, että ihmiset olisivat viisaampia, mutta eihän se näin ole. Sotiminen jatkuu.
Ilta-Sanomat | 100 tarinaa sodasta
2 авг 2017
