13-vuotias tyttö vaati päästä auttamaan, kun sota alkoi Suomessa - ensimmäinen siteiden vaihto oli kova paikka.
Jatkosodan alkaessa 1941 monet lapset halusivat auttaa maata siinä missä aikuisetkin. Eeva Tapio täytti 14 vuotta sotasairaalassa, jossa hän sitoi haavoittuneita.
1930-LUVULLA Lotta Svärd -järjestö perusti nuorisotyötä varten tyttöosaston eli pikkulotat. Sinne otettiin 8-vuotiaita ja sitä vanhempia tyttöjä. Vaikka lapsilla ei ollut ikää vielä paljonkaan, joutuivat he näkemään sodan arkea esimerkiksi sotasairaaloissa.
Vantaalla asuva 90-vuotias Eeva Tapio kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa, miten hän vaatimalla vaati äidiltään lupaa päästä mukaan jatkosodan alkaessa. Äiti oli antanut jo luvan Eevan vanhemmalle siskolle, mutta pientä tytärtä ja tämän vielä pienempää veljeä hän ei olisi halunnut päästää mukaan sotaan.
- Vaadimme, että kun Suomessa soditaan, niin mekin haluamme mennä auttamaan! Äiti sanoi, että se oli vaikein päätös hänen elämässään.
Eeva Tapion isä oli lääkärinä Kuusankoskelle sijoitetussa sotasairaalassa. 13-vuotias tytär pääsi sinne auttamaan sairaanhoitajia.
- Myönnän, että ensimmäisessä siteiden vaihdossa pyörryin. Ne sanoivat, etten voi olla siellä enää. Lupasin, että en pyörry enää. Se vaati jonkun verran tahtoa.
Tehtäviin kuului potilaiden syöttämistä, siteiden antamista ja pissapullojen tyhjentämistä. Juhlan aihettakin oli. Lokakuussa Eeva Tapio täytti 14, ja potilaat olivat keränneet porukalla lahjan.
Sodan keskellä touhu ei ollut aina kovin totista vaan huumoriakin viljeltiin. Eeva Tapio muistaa edelleen erään koiranleuan, joka nauratti muita jutuillaan - vähän liikaakin.
- Siellä oli eräs 18-vuotias poika, joka oli haavoittunut keuhkoihin. Hän sanoi, että ei saa kertoa juttuja, kun sattuu nauraessa niin paljon!
Ilta-Sanomat | 100 tarinaa sodasta
2 авг 2017
