Olin neuvoston armejassa vuosi 81-83 Karjalassa. Tapasin suomalaisen ukkon kuka kertoi tosi tapahtumia ajoista milloin se itse oli pikku poika. Se näytti sormella-tä on kuolemman mäki, siellä kuoli paljon ryssia, kuin nä hyökkäsivat alhalta ylömäkiä kohtin. Sumalaisia oli ehkää sata se sanoi, ryssia tuhansia. Koko täma paikka on upotettu veren, sanoi se ukko..... Sääli kun ei muista hänen nimea, vaikka se kertoi sen.... Anteeksi mun huonon suomen kieli, mutta ma olen Eestista, teiten sukukansa.....
Ikävä kyllä Mauno Koivisto ei ottanut viipuria takas kun siihen oli tilasuus neuvostoliiton kaaduttua. Mutta kyllä ollaan saatu tätä maata omin tahdoin siitä asti hallitu. Kiitos esi-isiemme.
@@ilkkavaittinen3512 Uskotteko ihan tosissanne että yksistään Maunolla olisi ollut valtuudet ottaa Karjala takaisin? Eivätpä siihen ole pystyneet Halonen ja Niinistökään.
@@karikaukoranta1077 No kaikki demarit ja muutkin vassarit olivat rähmälään ryssän edessä.Ja osa on vieläkin.Joo ja olen käynyt karjalassa omalla autollani joskus.Siellä ei ole muuta kuin kurjuutta jota emme suomeen halua enään.
Äiti melkdncxbxbie73uy45656657jkjgjgjgkhj6k., tse2.mm.bing.net/th?id=OGC.758ae2f41bad6289cdf6bef62e8ddd8d&pid=Api&rurl=https%3a%2f%2fmedia.giphy.com%2fmedia%2fxUPGcfbMG6a2k2z57O%2fgiphy.gif&ehk=M01PxR4VqQpZiA6bJ%2fO2Aw
Itken aina, kuunnellessani tätä laulua. Nään sieluni silmillä, kun perheet joutuivat jättämään kaiken taakseen. Mikä tunnelma tässä onkaan😢😢😢👏👏👏👏👏kiitos Jannika B ja Toni.
Liian moni unohtaa kokonaan haudalla käynnit. Mikä on surullista. Ite käyn kyllä. Esim.oman isän,veljien,isovanhempien,sekä sodassa kaatuneiden sukulaisten haudoilla ja muiden sukulaisten. Kyllä siellä haudalla, tulee moni asia mieleen🥺😢
Aulis Hietalahti "Siinä oli koko omaisuus: viisi pientä lasta ja kahvipannu uus, hieno tulkinta Toni Wirtanen ja Jannika B. Kiitos historian totuudesta.
Ei pysty ja itel mummu oli Karjalasta ni muistan ku eilise häne sanat: Te nuoret pääsette nii helpolla ku on kaikkee, totta se on nykypäivänä on kaikkee, sota aikaa ku ei ollu edes kahvia vaa korviketta ja silti vaa ne ihmiset pysty niis olois kuta kui olee vaikka oli rankkaa
On hienoa huomata, että nämä muusikot kertovat tarinaa jonka olen vanhemmiltani kuullut. Isä oli veteraani ja Äiti pikkulotta. Suomi on maailman hienoin maa. Kiitos Toni ja Jannika!
Minun mummo oli Karjalan evakoita. Hän kuoli viime syksynä 100v. ikäisenä. Hänen tarinat ovat suoraan tästä laulusta... Kyyneleet tulee silmiin tätä kuunnellessa.
Kuulijat olivat niin liikuttuneita, että jäivät laulun loputtua hiljaisina istumaan. Tähän mennessä en ole pystynyt kuuntelemaan, etteikö tippa tulisi silmään. Kiitos Toni ja Jannika. En halua unohtaa, mitä Isät ja Äidit tekivät Suomen hyväksi. Kiitos teille ja ennen kaikkea Jumalalle!
Tänään mummun hautajaisissa tuli tämän laulun sanoma vielä konkreettisemmin esiin. Mummu, joka lähti teini-iässä kaksi kertaa Karjalasta Suistamalasta ja pappa, joka oli sotaveteraani. Kiitos kauniista sanomasta ❤️
Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan, En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan. Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri, Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi. Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa. Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa. Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin, Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin. Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää, Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää. Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut, Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut. Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit, Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit. Moni kulki silloin elämässään viime retkensä, Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä. Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää. A, kuhan päästään perille, se silloin selviää. Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon. Lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on." Asemalla evakoita junaan lastattiin, Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin. Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus, Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus." Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa, Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa. Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä. Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä. Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa, Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa. Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät, Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät. Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan, Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan. Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin", Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin. Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti, Niin uuden elon alkamista kiurut säesti. Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla, Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.
Tämän päiväisen alokkaiden valatilaisuuden jälkeen kun kuuntelee tätä ja tuo kohta ”lapsen kasvoiset vänrikit”… Kylmät väreet tuli kun mietti miten kovassa paikassa ja miten kaikki hoitivat ja täyttivät velvollisuutensa, sotilas-arvosta riippumatta!👍
Tämä kun aikanaan tuli ohjelmassa, se tuli puskista, ei osannut lainkaan odottaa. Ja kyllä isolle miehellekin tuli kyynel silmään. Tämä on todella koskettava tulkinta, ja sanat raastaa kyllä syvältä. Sillä kyse on meidän lähihistoriasta, joka on valitettavasti päässyt unohtumaan. Varsinkin kun sen kokeneet alkaa olla jo aika harvassa. Hattu päästä, ei voi muuta.
Kyllä oli hämmästys itsellekin että tätä kipeää kohdetta uskalsivat kohdata. Vepahan oli Kotkan mies mutta varmasti tiesi mistä laulun teki. Isävainaa oli valitettavasti näkemässä noiden evakkokulkuieitten tuloa kaikkine kauhuineen. Kauheita juttuja ne.
This is my fathers story, and is extaclty what happened to him, along with my granparents and all of my aunties and uncles on my fathers side. Driven from their farm just outside Sortavala, never to see it again. The family left destitute on the side of the road at a train station somewhwere in middle Finland, as my grandfather went back to the war front. Very sad times, and a part of my history.
Hej John Thank you for an explanation in English! I have thought it was a more "private" history, but if have read your notes I see it in another way. I knew a lot of histories from Germany after WWII, to drive out of the homeplace, never come back. All that was happened after the war, only terrible! Let us hope that this will never happen again.
Näitä tarinoita sain kuulla työssäni usein. Tässä erään dementiaa sairastavan mummon runo, jota hän usein lausui, eipä hän paljon muuta lausunutkaan. "Laps' Karjalan, vieras vei kotisi sun, vei koivikot kotisi myötä. Sun kyyneliäs se säälinyt ei, ei taattosi tuskaa ei työtä. Nyt koditon oon ja iloton. Vaan yhtä ei vie sulta kukaan, se on kaipaus Karjalaan kuolematon, sen viet sinä hautaasi mukaan."
It is a really heart breaking and thrilling story, specially when one knows what the song is about. We in Poland know that very well, we can imagine a tragedy of the exodus of Karelian people from the Isthmus and other places in Karelia in 1940. Here are the lyrics: Evakon laulu Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan, En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan. Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri, Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi. Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa. Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa. Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin, Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin. Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää, Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää. Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut, Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut. Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit, Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit. Moni kulki silloin elämässään viime retkensä, Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä. Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää. A, kuhan päästään perille, se silloin selviää. Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon. Lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on." Asemalla evakoita junaan lastattiin, Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin. Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus, Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus." Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa, Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa. Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä. Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä. Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa, Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa. Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät, Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät. Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan, Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan. Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin", Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin. Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti, Niin uuden elon alkamista kiurut säesti. Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla, Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.
minun nuorimman pojan mummu ja pappa karjalasta, evakkoja! siis ei vois kauniimmin toni ja jannika esittää tätä kappaletta! molemmat jo edesmenneitä mut pojan kautta tulee vaan niin ihanat perinnöt! niin ihanat piirakat ja se karjalaisten hyväntahtoisuus!
😔😥 I dont know what is to say ... This song is such a deep one ...it moves hard and sad memories . I was always trying to forget war images but it is still here in my mind ... War is a very ugly nightmare . God bless you Finland .. all respect appreciations and thanks . You gave us a rare chance to survive on your great land ...words can not express the reall thanks and feelings toward what you gave . Kiitos Suomi 🌻🌻🌻
@@marjahelenamahonen6858 Ja monet länsirannikon ihmiset käyttäyivät rasistisesti omaa kansaa kohtaan. Lievintä oli kun laukkuryssiksi haukkuivat. Aivan kuin ryssien hyökkäys olisi ollut heidän, suomalaisten vika.Rantahurrit ovat aina tottuneet suomalaisten suojeluun. Aivan kuten Ruotsi on aina tehnyt. Suomi on ollut puskurivyöhyke hurreille ja ryssille.
A most beautiful song and even as an englishman I know the story well. I remember seeing a quote from a Russian general after the war, saying, "We have won enough land just to bury our dead" Ten words that sum up the futility of it all. Please feel free to correct me if I'm wrong.
No, one finnish man is worth of ten russians. That´s all mathers. And then they made a movie about this war. There was one soldier who said, and what about if there is coming the eleventh one.
Kiitos Toni ja Janika. Tämä koskettaa aina. Isä oli sotaveteraani ja kun köyhässä maailmassa opittiin tuntemaan uusia siirtolaisihmisiä. Kyllä elämä on nyt helppoa.
Kaunein tai lohduttomin biisi ehkä mitä tiedän. Kiitos Toni kun toit tämän tietoisuuteeni. Esitys tuo useamman katselukerran jälkeen vielä kyyneleen silmään
@@moisuomi Hej, jag vet exakt vad den handlar om, jag är mycket intresserad av historia. Just för den aktuella sången “Evakon Laulu”, så har jag läst översättningar av texten, då jag inte kan finska. Egentligen tycker jag Anneli Saaristos version är bättre. Eftersom jag tycker som jag tycker har jag försökt leta efter en inspelning med Veikko Lavi, men inte hittad det, du kanske kan hjälpa mig. Vidare, eftersom som du svarat mig, gick jag in på din youtubekanal. Alla har rätt till åsikter, men det är nog inte så bra det du håller på med. Du behöver nog fundera lite, ditt youtubeinnehåll gynnar inte Finland, Finska språket, Finska folket eller bilden av Finlands historia.
KIITOS Jannika ja Toni!! Aivan sairaan siisti veto. Tulee mieleen edesm, mamman kertomukset evakkomatkasta etelä-karjalasta. Pappa tuli kotiin haavoittuneena, olivat molemmat niin suuria ja hienoja ihmisiä, ettei pysty sanoin kuvaamaan.
Uskomatonta❤️. Olen itse kokonaan Karjalainen ja isovanhemmat tulleet evakoina. Itken joka kerta kuullessani tämän biisin. En kestä. Niin upea kertomus kamalista ajoista. Niin kaunista mutta samalla surullista❤️. Arvostan❤️❤️❤️
olen virolainen asuin vuonna 2006-2014suomes sai tehtya töidä esintya kesäteaterissa petriliski ohjaamalla .. ja sanon oppisin paljon suomen kultuurista ja histooriasta ja toi biisi tuo aina itku silmin kun kuuntelen .. kunnianositus laulajaille noin hienosta esityksesta ps sorry kirjoitus virheista ei oo pitkasta aikaa kirjoitellu suomenkielella .. :)
Tere, meillä on niin paljon yhteistä, olemme kuin yhtä kansaa, kaikki historia yhdistää meitä, haluan sanoa, että suomalaiset rakastaa Teitä virolaisia. Kaikkea hyvää Teille. Aitäh.
Isoäiti lauloi minulle tätä lapsena. Hän oli 3v nuorin viidestä lapsesta. Äitinsä oli 33v evakkoon lähtiessä. Emakoiden junaa pommitettiin. Tämä laulu on voimabiisini! Itken aina, saa suhteutettua tämän nyky maailman ongelmat. Heitä ryssiksi haukuttiin. Mummin isä kuoli jo joulukuun lopussa -39
Upea veto, kiitos Jannika ja Toni! Oma äitini joutui myös evakkoon, mutta hänen kotinsa jäi lopulta Suomen puolelle ja hän pääsi palaamaan kotiinsa. Isäni puolestaan kolusi sekä talvi- että jatkosodan. Tuo laulu oli heille molemmille tärkeä ja isä itki usein, kun sen kuuli. Ja nyt pukkaa meikäläiselle kyyneleet silmiin kun tuota kuuntelen ja katselen. Todella vahva tunnelataus artisteilla, sekä lavalla että yleisön puolella.
Tämä on loistava veto! Tulee niin oma Isä mieleen tästä tarinasta, vaikka ei evakoita olekkaan. Vaariani en koskaan nähnyt, sillä kaatui jatkosodassa 1941... Siitä alkoi isän, ja mummon evakkomatka miehensä kaaduttua sodassa, ja ilman kotia kylmään maailmaan pennittömänä.
Mulla on Venäjällä ja Ukrainas asuvia ystäviä, venäläisiä ja ukrainalaisia ja muita kansallisuuksia kummastakin maasta jotka rakastaa kappaletta ja on sotaa vastaan.
Oman maan historia on aina hyvä tuntea. Vaikeaa arvioida kuinka moneeen suomalaiseen tämä vaikuttaa, minuun ainakin kovasti paljon. Isäni puoli suvustani koki nämä tapahtumat aikamoisen todellisina, onneksi Isäni selvisi sieltä (muuten en kirjoittaisi tätä...)
Minä 43v ja tyttäreni 23v molemmilla tulee itku ja kylmiä väreitä tämän kuullessa.Kaunista.Pappani soti myös ja lapseni olen opettanut kunnioittamaan veteraaneja. Hieno tulkinta
Kyllä tämä herkistää esitti sen sitten kuka tahansa. Ainakin evakon jälkeläisenä ja mummun tarinoita kuulleena. Hän käveli Karjalasta Orivedelle väiselleni välillä ryssän ilmatulta nukkuen metsissä kun kantasuomalaiset eivät päästäneet edes heinälatoonsa. Respect
Hyvä et ihmiset yrittää ymmärtää mitä toiset kävi läpi noina vuosina. Mä seisoin viime vuonna kunniavartiossa koska mä yritän. Seisoin kaverin haudalla joka kuoli mun ikäisenä. Kuoli koska halus pitää suomen vapaana.
Ihmiset! Tämä on hyvin koskettava ja kaunis versio kappaleesta. Olen kuunnellut tämän kymmeniä keroja. Tonikin herkistyy tätä laulaessa. Miettikää, Toni ei ole koskaan herkistynyt millekkään muulle Vain Elämää -versiolle kuin tälle. Jos et ymmärrä miksi ihmiset pitävät tästä, niin sinun täytyy olla empatiakyvytön ihminen. Kuuntele sanoja ja mieti hieman kauemmin kommentoidessa jotain ikävää.
Mahtava esitys!!! Teitä kuuntelee myös muutama evakko Lieksan Egyptinkorvessa - ja heidän jälkeläiset... Hieno tulkinta, mahtavaa, että myös uuden polven taiteilijat osaavat tämän tulkita näin hienosti! Kiitos Toni ja Jannika!!!!!
It is not a typical war song. It actually reminds us finns how the karelian refugees had to pay the high price. The most emotional part of the song paints the picture of refugees standing in somewehere in Finland to be selected by farmers to relocate in their premises.
Kappale, joka saa ison miehen silmät hikoilemaan.... Muistan isoäitini, jolta pääsi itku, tämän kappaleen takia. Hän oli joutunut Viipurista kahdesti evakkoon...
Ihanat Jannika ja Toni, ootte niin hienon maanläheisiä persoonia ❤️✨!! Koskettava kappale... anoppini lähti äitinsä kanssa 8 vuotiaana, ne vaatteet päällä mitä oli, hän oli luistelemassa koulussa...kotiin ei enää annettu lupaa mennääidilleja lapsille. Nyt hän, ihanakarjalainen anoppini on 85v. Ja välillä muistelee näitä asioita elämässään....😔. Hattua nostan kaikille äideille ja iseille jotka tähän sotaan joutuivat lapsineen....huhhuh. ❤️❤️❤️
