Lyrics: Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin. Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi, murheita muistaa ken vois laulajan? Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtoavin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi! Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan Joulu joutui jo rintoihinkin Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan Jo pirtteihin pienoisihin Mut ylhäällä orressa vielä on vain Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain Ja vaiennut vaikerrus on vankilan Oi murheita muistaa ken vois laulajan Mis sypressit tuoksuu nyt talvellakin Istun oksalla uljaimman puun Mis siintääpi veet viini on vaahtovin Ja sää aina kuin toukokuun Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään Ah tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi
Zacharias Topeliuksen sanoittamaa Sylvian joululaulua lauletaan taas tänä jouluna väsymiseen saakka. Mutta mitä laulussa sanotaan? Topelius oli sanoitusta kirjoittaessaan lomalla Italiassa ja katseli Sisilian itärannikolla kohoavaa Etna-tulivuorta - Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, lauletaan. Lauha sää ja meren kimallus miellyttivät satusetää. Topelius kaipasi kuitenkin kotiin ja kirjoitti kaihoisan joululaulun, jossa puhutaan häkkiin teljetystä laululinnusta. Sylvia viittaa kerttujen sukuun, johon kuuluvat Suomen pesimälajit mustapääkerttu (Sylvia atricapilla), lehtokerttu (S. borin), hernekerttu (S. carruca), kirjokerttu (S. nisoria) ja pensaskerttu (S. communis). Sylvian joululaulun on arveltu kertovan tarkalleen mustapääkertusta, joka talvehtii näistä lajeista ainoana Välimeren alueella ja jota on pitkään pyydetty Italiassa häkkilinnuksi. Häkkiin suljettu lintu houkuttelee sirkutuksellaan muita saman lajin edustajia, jotka voidaan sitten tappaa ja panna pataan. Näin Topelius olisi saanut aiheen säkeille Mut ylhäällä orressa vielä on vain / se häkki mi sulkee mun sirkuttajain. Linnun lajimääritys on kuitenkin kaikkea muuta kuin varma. Välimeren alueen pyyntiperinne ei katkennut Topeliuksen aikaan, vaan se näkyy hyvin Luonnontieteellisen keskusmuseon keräämissä rengaslöydöissä vuosilta 1913-2012. Sekä Suomessa rengastettuja mustapääkerttuja että lehtokerttuja on löydetty Rengastusatlaksen mukaan kuolleena Italiasta. Lehtokerttuja on kuitenkin löydetty huomattavasti enemmän (ks. kartta alla), sillä ne muuttavat Suomesta Välimeren yli troopiseen Afrikkaan, ilmeisesti paljolti Italian kautta, jossa laiton ansapyynti on kovaa. Karaistuneemmat mustapääkertut kulkevat itäistä reittiä ja jäävät osin jo Israelin ja Libanonin seudulle. Oliko Sylvia siis sittenkin muuttomatkalla pyydystetty lehtokerttu? ”Kun siellä pyydystetään lintuja muuttomatkan varrella, voidaanhan siinä ottaa mikä laji vain - ja otetaankin. Sehän on selvä”, vastaa Suomen Luonnon avustaja, ornitologi Pertti Koskimies. On siis ollut virhe ajatella Sylvian koskevan pelkästään Välimerellä talvehtivia mustapääkerttuja. Lehtokertun lisäksi pensas-, kirjo- ja hernekerttukin muuttavat Välimeren yli Afrikkaan, joten Topelius voisi puhua myös niistä. Koskimies muistuttaa, että läntisen Euroopan mustapääkertut muuttavat kuitenkin suoraan kohti etelää. Kurkkaus norjalaiseen rengastusatlakseen varmistaa, että sikäläisiä mustapääkerttuja talvehtii pitkin Välimeren rannikkoa Espanjasta Turkkiin ulottuvalla alueella. Ruotsalaisetkin mustapääkertut muuttavat Balkanille, Italiaan, Tunisiaan ja Libyaan. Topelius saattoi siis nähdä Sisiliassa häkkiin teljetyn mustapääkertun, joka kuului jonkun muun maan pesimäkantaan. ”Tämähän on tyypillistä lähes kaikilla muuttolinnuilla, että Länsi-Euroopan linnut menevät läntisempää reittiä ja itäiset itäisempää. Se tiedetään meidän kalasääskilläkin”, Koskimies kertoo. Ennen kuin Sylvian joululaulun lintulajista voi sanoa mitään varmaa, tarvitaan lisää tutkimustietoa.
Näin on, tosiaan laulu kertoo kerttusten pyydystämisestä. Mutta totuus on vielä karmivampi, mitä kuvailet. Pikku-lintusilta puhkottiin silmät ja sen jälkeen ne suljettiin häkkiin sirkuttamaan kauhuissaan, jotta lajitoverit tulisivat paikalle auttamaan ja ne lentäisivät suoraan pyyntiverkkoon. Kerttujen kielet olivat erityinen herkku, eli näitä pikkulintuja pyydettiin erityisesti niiden kielten takia. En tiedä tarkalleen, mitä muita osia niistä syötiin, vai syötiinkö edes muuta. Jokatapauksessa pikkuisista ei paljoa syötävää herunut.
Paulalla on absoluuttinen relaativinen sävelkorva - hän osaa laulaa sointuja! Harva osaa. Valitettavasti, sillä se on se tekijä, joka saa musiikin kimmeltämään kuin hienoin timantti. Jos haluat kehittyä laulajana siinä suhteessa, niin koeta päästä Paulan juttusille.
