DIA1 - Emotionaalisesti turvallinen lapsuus
DIA2 - Emotionaalisesti turvaton lapsuus
DIA3 - Emotionaalisesti turvaton kasvatus
DIA4 - Lapsuuden tärkeimmät primääritunteet
DIA5 - Peilinälkä tai dissosiaatio
DIA6 - Identiteettihäpeän synty
DIA7 - Sosiokulttuurinen konteksti
DIA8 - Seuraava jakso: identiteettihäpeän luomat haitalliset uskomukset itsestä
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Häpeään kiintyneet
Sosiaalinen arvio saa meidät tuntemaan jatkuvasti häpeää, jonka
ääriviivojen salaamisesta tulee elämäntehtävämme. Häpeän
salaamiseksi rakennamme egon, joka on rajaton, rajattomuudessaan
peloille altis ja pelokkuudessaan reaktiivinen. Reaktiivisuus saa
meidät tekemään toistuvasti vahingollisia valintoja. Näiden valintojen
vahingollisuus herättää meissä vihaa, jota yritämme kontrolloida
addiktioillamme.
Tiedostamattoman kasvatustavan seurauksena emme ole saaneet
tarpeeksi ymmärrystä häpeän periytyvyydestä. Olemme alkaneet
virheellisesti uskoa olevamme itse riittämättömiä: kuulemme jatkuvasti
itsekriittisen äänen sisällämme. Emme osaa hyväksyä itseämme
sellaisina kuin me olemme. Häpeämme ajatuksiamme, halujamme ja
tarpeitamme. Emme osaa tunnistaa omaa tarvitsevuuttamme.
Alennamme, mitätöimme tai vähättelemme itseämme. Häpeämme
jopa häpeän tunnettamme, mikä saa meidät piiloutumaan yhä
syvemmälle.
Lapsuuden emotionaalisesti turvattomassa, haitallisessa tai
traumaattisessa kiintymyssuhteessa alamme tuntea häpeää, joka
estää meitä näkemästä sen, keitä me oikeasti olemme.
Kiintymyssuhde on voinut häiriintyä aggressiivisuuden,
autoritaarisuuden, fyysisen tai henkisen poissaolon, hylkäämisen,
hyväksikäytön, köyhyyden, mielenterveysongelmien, pakonomaisen
työnteon, pitkäaikaistyöttömyyden, päihdeongelmien, voimakkaan
uskonnollisuuden, väkivallan tai välinpitämättömyyden takia.
Edellä kuvatut toimintahäiriöt ovat kuormittaneet kasvattajiamme; he
ovat olleet kyvyttömiä käsittelemään itsessään olevaa häpeää. He
ovat siirtäneet sen olemuksellaan ja toiminnallaan meihin. He eivät ole
osanneet puhua häpeästään, minkä vuoksi olemme oppineet saman
puhumattomuuden mallin, jossa pyrimme salaamaan häpeämme
muilta.
Lapsuutemme, nuoruutemme ja aikuisuutemme on muokannut meistä
häpeään kiintyneitä persoonia: häpeämme estää meitä rakastamasta
aidosti itseämme tai muita ihmisiä. Sekoitamme säälin rakkauteen ja
yritämme rakastaa muita häpeästä syntyvän säälimme kautta,
häpeäämme piilotellen. Rakkaudettomuus saa meidät tuntemaan lisää
häpeää, sillä meidän on vaikeaa hyväksyä sitä, ettei meillä ole kykyä
rakastaa aidosti ystäviämme, puolisoamme tai edes lapsiamme.
Häpeä on rakkautemme este; rakastaaksemme aidosti meidän on
vapauduttava rakkauden estävästä häpeän tunteesta.
Häpeästä vapautuminen alkaa lapsuuden kiintymyssuhteen
merkityksen ymmärtämisestä. Lapsuuden emotionaalinen
turvattomuus on jättänyt meihin häpeän leiman, jonka vasta oman
elämän totuudellinen tarkastelu voi eheyttää. Meidän on myös
löydettävä turvallisia ihmissuhteita, joiden kautta saamme
mahdollisuuden nähdä valheelliset selviytymistapamme olla muiden
ihmisten kanssa.
Häpeän hoitaminen on totuudellinen matka omaan itseemme. Häpeän
hoitaminen on vapautumista haitallisista ajattelu- ja
toimintamalleistamme: vapaudumme aineellisista, emotionaalisista ja
toiminnallisista riippuvuuksistamme. Häpeästä vapautuminen antaa
meille mahdollisuuden löytää rakkauden elämää, itseämme ja muita
kohtaan. Koska häpeämme siirtyy lapsillemme, häpeän hoitaminen ei
ole koskaan vain meitä itseämme koskettava asia. Häpeän hoitaminen
on lahja lapsillemme.
Lisätietoja/kysymyksiä
jussi@filiusfila.fi
040 7241012
www.olenriittavaelamaan.com
www.filiusfila.fi
4 окт 2024
