Katkelma Pasi Turusen toimittamasta Uskon Puolesta -ohjelmasta, joka kuullaan keskiviikkoisin klo 18-20 Radio Patmoksen kanavalla. www.patmos.fi. Netissä patmos.studio24.fi
Ateismi olisi maailman rauhan perusta mutta ihmiskunta tyhmyydessään ei ole siihen valmis. Uskonnot erottaa ihmiset toisisistaan ja luonnosta. Melkein kaikissa uskonnoissa jumala muka rakastaa silti se kohtelee ihmisiä sikamaisen huonosti ja kostaa myös syyttömille jollain persisynti harhalla. Eli kaikki uskonnot tietysti mielikuvitusta. Mutta vallankäyttö ja rajhastus maistuu ijhmisille jotka käyttää uskovia hyväkseen kuvittelemalla olevansa jumalan asialla ja rahastavat näitä pöhköjä
Ihminen voi luoda itselleen uskonnon ihan mistä vaan. Uskonto ei pelasta ketään. Usko Jumalaan on aivan eri asia. Se on lahja Jumalalta kuten pelastuskin on lahja.
Mulla ei oo mitään kristinuskoo vastaan vaikka oonkin ateisti. Mutta ristiretket alko kun paavi jotain horisi. ja noi hyvät asiat olisi muutenkin varmaan keksitty
Olen huomannut, että ateisteja on kahdenlaisia. Mukavia, jotka pitävät kristittyjä tavallisina. Typeriä, jotka katsovat näitä videoita vain haukkuakseen kristinuskoa. En minäkään pidä islamin uskosta. Sen takia en katso videoita islamin uskosta.
Mielenkiintoinen juttu ja mukavan rauhallisesti ja asiantuntevan kuuloisesti kerrottu. Mutta valitettavan ihmisvastainen ja pessimistinen asenteeltaan. Tätähän tämä uskovaisten retoriikka hyvin usein on. Kommentit ja mielipiteet siitä, että uskonto, tässä tapauksessa kristinusko, on ainoa tapa pitää ihmiset sivistyneinä, humaaneina ja rakkautta, elämää ja kaikkea hyvää arvostavina, ovat valitettavia. Tuntuu että niin hra Turunen kuin kirjan kirjoittakin ovat sitä mieltä, että ihminen on perimmältään paha, tai ainakin helposti pahuuteen lankeava, ja vain usko muinaisiin kirjoituksiin ja ehdottomiin sääntöihin pitää tämän julkean pedon, ihmisen, aisoissa ja sivistyneenä. On totta, että monet länsimaiset instituutiot ovat paljolti kristinuskon ansiota, mutta tämä tuskin johtuu sen universaalista paremmuudesta ja hyvyydestä, vaan siitä, että kristinusko on ollut vallassa ja voimissaan lähes kaksi vuosituhatta. Kenties Jeesus itse ja hänen opetuslapsensa ja heidän jälkeen tulleet varhaiset kristityt olivat aidon pasifisteja ja hyvänä ihmisenä olemiseen keskittyviä, mutta sen jälkeen on kristinusko muotoutunut lähinnä pitämään kansa ja ihmiset vallan alla. Varsinkin kun siitä Rooman keisarikunnan valtauskonto tuli. Siitä lähtien kristinusko on määrännyt kuinka olla ja elää. Eikä se suinkaan autuaaksi ole ihmiselämää tehnyt, tasa-arvoisesta ihmiselämästä nyt puhumattakaan. Vasta moderni tieteeseen, rationaaliseen ja kriittiseen ajatteluun perustuva yhteiskunta on vienyt ihmiskuntaa eteenpäin; tuonut naisille tasa-arvon (jossa epäilemättä on edelleen tekemistä!), lakkauttanut orjuuden, antanut oikeuden ihmiselle rakastaa sitä ketä haluaa (kuulematta Jumalan ja hänen seuraajiensa tuomioita homoista ja lesboista). Toki kirkkokin pakosta on joutunut modernisoimaan asennettaan näihin edellä mainittuihin asioihin. Mutta jos kaikki olisi jätetty vain kristinuskon autuaaseen valtaan, tuskin edelleenkään naiset saisivat äänestää tai homopari kulkea käsi kädessä kadulla. Ja mitkään näistä edellä mainitsemistani asioista, joita varmasti moni pitää nykyään itsestään selvinä ja kansainvälisiin ihmisoikeuksiin kuuluvina, eivät olleet kristinuskon, tai minkään muunkaan uskonnon agendalla. Päinvastoin! Ja ajatusleikki että Jumala, tuo kaikkien heikkojen ja sorrettujen puolustaja, murhattiin on mielenkiintoinen; kaikkivoipa Jumala laskeutui maan päälle ja murhattiin. Olettaen että hän kaikkivoipaisuudessaan tiesi tämän etukäteen ja antoi sen tapahtua, on merkki Jumalan vähintäänkin kyseenalaisista motiiveista; hän siis Jeesuksen hahmossa laskeutui maan päälle ja antoi itsensä ikään kuin uhrilahjaksi ihmiskunnan syntien tähden. Mutta miksi? Kenelle uhrilahja oli tarkoitettu, muulle kuin Jumalalle itselleen? Ja jos Jumala halusi antaa ihmisille anteeksi heidän syntinsä, niin miksei hän vain antanut niitä anteeksi? Miks kehittää monimutkainen juonikuvio ihmisuhreineen. Noh, tutkimattomia ovat Jumalan tiet totisesti. Mitä ristiretkiin tulee, niin siinä hra Turunen on pahasti pihalla, tai katsoo näitä historian tapahtumia todella paksujen ja värittyneiden lasien läpi. Ristiretket olivat puolustustaistelu jossa urhoolliset kristityt länsieurooppalaiset ritarit lähtivät pyhälle maalle puolustamaan ja vapauttamaan uskonveljiään islamin tyranniasta. Näin siis silloinen paavi Urbanus II markkinoi hankettaan, jolla oli lopulta tarkoitus vain pönkittää läntisen kirkon (tulevan katolisen kirkon) asemaa maailmassa. Epäilemättä myös ne ruhtinaat ja ritarit jotka ristin merkin rintaansa ottivat, uskoivat vilpittömästi että paavin heille lupaama vapautus synneistä tulisi, kun tarpeeksi vääräuskovaisten saraseenien verta olisi vuodatettu ja Jerusalem lopulta kristikunnan lipun alle vallattu. Tosia asiassa muslimien valloitusretkistä oli kulunut jo pari sataa vuotta. Ja vaikka Iberian niemimaalla, Etelä-Italiassa ja Anatoliassa välillä kahakoitiinkin, ei kyse ollut enää mistään muslimien valloitussodista. Bysantti kyllä koki suuren sotilaallisen katastrofin joitakin vuosia ennen ensimmämistä ristiretkeä, mutta ajataus siitä että kristinuskon maailma olisi ollut jotenkin uhattuna, on harhaanjohtava. Ja mitä tulee itse pyhään maahan, niin Jerusalem oli tuohon aikaan rauhallinen ja suvaitsevainen kosmopoliitti kaupunki (ainakin aikansa mittareilla) ja mistään suuri mittaisista muslimien raakuuksista ei ollut tietoakaan (vaikka Urbanus II näin propagandassaan kovasti väittikin). Toki muslimit pitivät sekä juutalaisia että kristittyjä hieman alempiarvoisina, joka näkyi mm. lisäveroina. Mutta pääosin sekä juutalaiset että kristityt saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti. Ja vaikka käännytyksiin kenties rohkaistiin, niihin ei suinkaan pakotettu. Itse asiassa varhaisen keskiajan islam näytti olevan huomattavasti rauhallisempi ja suvaitsevampi kuin mitä se nykyään on! Varhainen keskiaika oli raaka ja julma paikka ja ihmishenki halpaa valuuttaa, mutta ristiretket olivat lopulta vain ja ainoastaan kristittyjen aloittama sota, jossa kärsijöinä olivat niin juutalaiset (joita tapettiin massoittain euroopassa ristiretkeläisten toimesta, sekä myöhemmin pitkin Palestiinaa), muslimit kuin kristitytkin (4. ristiretkihän tehtiin kristityn maailman loisteliaampaan kaupunkiin, Konstantinopoliin). Ja ensimmäisen ristiretken päättänyttä Jerusalemin valloitusta seurasi epäilemättä yksi historian hirveimmistä verilöylyistä. Kaikki tämä oli alun alkaen kristinuskon aikaan saamaa. Deus vult! Jumalan tahto! Tässä piilee juuri uskontojen potenttiaalinen ongelma; kun ihmisille annetaan ehdottomia totuuksia ja sääntöjä jumalalliselta tasolta, voidaan tarvittaessa oikeuttaa oikeastaan mitä tahansa. Tietenkin voidaan argumentoida, että tässä ongelmana on lähinnä ihminen omine agendoineen kuin uskonto. Mutta ehdoton ja kyseenalaistamaton usko antaa pohjan hallita massaa ja sitä uskonnolliset ja maalliset johtajat ovat käyttäneet hyväkseen kerta toisensa jälkeen. Pahoja asioita on tehty ennen uskontoja ja niiden keksimisen jälkeenkin. Mutta ajatus että ihmiset olisivat humaaneimpia ja moraalisempia vain, koska jumalallinen auktoriteetti niin käskee, on mielestäni ihmismieltä ja -luontoa alentava ja väheksyvä kommentti. Sillä jos ihminen on toiselle hyvä vain sen takia, että Jumala käskee, tai että hyvänä olemisella saisi lopulta jonkun taivaallisen palkinnon, on kammottava. Itse olen sitä mieltä että moraali ei suinkaan tule jostain keksitystä tarinasta tai myytistä. Moraalihan on lopulta käytöskoodisto kuinka toimia muiden ihmisten kanssa niin, että sosiaalinen kanssakäyminen lajitoverin kanssa on ylipäätään mahdollista. Jos ihmiset olisivat olleet petoja toisilleen ennen kuin Jumala päätti viisautensa valoa tälle onnettomalle lajille näyttää, tuskin olisimme täällä, tässä ja nyt. Homo sapiens olisi syönyt itsensä pois maailman kartalta kauan ennen kuin Mooses kivitaulunsa muiden pällisteltäväksi toi. Ihmiskunnan historiaa katsoessa voi todeta että uskomukset, myytit ja uskonnot ovat olleet tärkeitä. Ne ovat edesauttaneet Homo sapienssin kognitiivista kehitystä ja luoneet mahdollisuuden nousta vain yhdestä hädin tuskin selviytyvästä eläimestä lajiksi, jolle lähes kaikki on mahdollista. Mutta en näe syytä, miksi vielä 2010-luvullakin pitäisi pitäytyä ikiaikaisissa saduissa ja sepitteissä. Vaikka ne vuosituhansia sitten veivätkin osaltaan lajiamme eteenpäin, ovat uskonnot monella osaa nykyään lähinnä jarruna kehitykselle ja tasa-arvoiselle ja hyvälle ihmiselämälle.
Paljon sinulla on tietoa mutta luepa Raamattu niin saat ihan oikeaa tietoa. Ihminen on luonnostaan paha. Ja Jumalalle tottelematon. Silti Jumala rakastaa luotujaan ja siksi Hän haluaa pelastaa heidät tuholta, johon taas sielunvihollinen haluaa jokaisen ihmisen. Saatana on kapinoinut Luojaansa vastaan ja se on tuomittu tuhoon ja sille on valmistettu paikka missä se on oleva ikuisesti tämän maailmanajan loputtua. Saatana haluaa tuhota niin monta ihmissielua kuin mahdollista ja viedä ne mukanaan iankaikkiseen helvettiin. Jumalan pelastussuunnitelma on ainoa keino päästä pois pahan vallasta. Aloita vaikka siitä että mitä oletat tapahtuvan ihmiselle kun ihminen kuolee. Luuletko että kaikki loppuu siihen? Mikä olisi siis koko olemisen tarkoitus? Ns.uskonnon sisällä on paljon saatanan vaikutusta, eli kaikki se mikä ei ole todellista uskoa Jeesukseen. Siksi saatana saa ihmiset uskomaan että kristinusko on pahan alku ja juuri. Se on vaan yksi tapa eksyttää ihmisiä totuudesta. Saatana on valheen isä ja eksyttäjä. Älä unohda sitä. Kaikki mikä mieleesi pälkähtää ei ehkä ole edes omaa ajatustasi. Etsi totuutta kaikesta sydämestäsi niin se myös sinulle avautuu.
Tutkimusten mukaan, uskonnottomien lapset on enemmän myötätuntoisia toisia kohtaan kuin uskovaisten lapset...koska yhtenä syynä saattaa olla omahyväisyys "me ollaan oikeassa ja muut väärässä".
Just joo. Olisit laittanut tiedot tutkimuksen alkuperästä. Tosin tutkimus on ehkä "vähän" puolueellinen. Ehkä myös täysin mahdoton todistettavasti tutkia ko.asiaa. Omahyväisyys ei ainakaan ole oikea uskon hedelmä, vaan päinvastoin.
Allekirjoitan kristinuskon moraalisäädökset noin pääpiirteissään. Sovinistisia kertomuksia ja säädöksiä en allekirjoita. Enkä ihmeitä. Raamatussa on kourallinen hyvää, ja muu on turhaa tarinointia.
@@ismohautamaki3471 Kristinuskon historia on ennenkaikkea sotien, tappamisen, kidutusten ja myös natsismin historiaa. Luther loi perustan juutalaisvainoille ja natsismille. Juutalaisia oli vainottu tietysti jo aiemminkin. Turusen kehumat "saavutukset" ovat osaksi totta, halusihan kirkko keski-ajalla ja uudellakin ajalla pitää asemansa ja sijoitti rikkauksiaan myös lukutaidon opettamiseen. Sen jälkeen vainottin ja tapettiin ihmisiä, jotka saivat tutkimalla selville maailmankaikkeuden lakeja ja salaisuuksia, jotka eivät sopineet raamatun tarinoiden kanssa yhteen. Nyt kirkko, kristillinen oppi ja tiede ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.
