This is one of the most beautiful songs I have ever heard. It's heavy and slow, and I can imagine myself standing at some nearby beach looking at that boat. Never get tired of listening this
flooding warmth taken from the depth of a deep cave a whispering of sunsets warm colors and of loss and wrath dissolving in an embracing flame of the low voice . Doom of Mandos
Epäilenkö, pelkäänkö? Uskallanko enää unelmoida, olenko luotu olemaan yksin, ilman rakkautta. Katson elämää läpi harmauden, en näe kauneutta punaisten ruusujen. Vain mustiksi, kuolleiksi kuihtuneet. Ei ole auringossa lämpöä, ei askelissani iloa. Katoan varjoihin pakenen, pois katseilta piiloudun, koska vain muita satutan. Miksi kaikki aina päätyy kyyneliin, särkyneisiin sydämiin.
