TT, dos. Timo Eskola Dos. Eskola jäi eläkkeelle 1.9.2020. Tällä luennolla kuulet Eskolan viimeiset johtopäätökset kolmen vuosikymmenen urasta tutkijana.
Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle jokaisesta hetkestä, kun näitä luentoja saan kuunnella, jotka vahvistavat raamatun ilmoitukset. Hienoa, että näitä Timon luentoja voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Kiitos ja Timolle pitkää ikää ja siunattuja eläkepäiviä läheistensä äärellä.
Tohtori Eskola kiitos syvästä paneutumisestasi erilaisiin teemoihin ja niiden jakamisesta vuosikymmenten varrella. Myös ortodoksina olen saanut opetuksistasi paljon. Mukavia eläkepäiviä. Älä kuitenkaan jää tarkasta ajattelun lahjastasi eläkkeelle vaan jatka löytöjesi jakamista edelleenkin. Niille löytyy vastaanottajia. "Ruoki minun lampaitani." 🌹 ❤
Katsot Suomen teologisen instituutin luentovideota. Kiitos että katsot. Näiden luentojen esittäminen netissä vaatii myös taloudellisia resursseja. Voisitko tukea tätä toimintaa? Se onnistuu helposti STI:n nettisivuilla, www.sti.fi. Etusivun oikeassa reunassa on painike Lahja STI:lle - Lahjoita. Siitä klikkaamalla voit antaa haluamasi tuen omilla pankkitunnuksilla
Seksuaalikysymykset ovat vain vuoren huippu postmodernissa filosofiassa. Aatteessa kollektiivisista identiteeteistä (kuten sukupuoli, seksuaalisuus, isyys, äitiys) luopuminen nähdään täysin toteutuneeksi vasta kun kukin vapautuu ihmisidentiteetistä. Tätä tuskin tiedostavasti tavoittelevat he, jotka hakevat seksuaali-identiteeteistä vapautta. Postmodernit ajatukset näyttävät tulevan sä Suomessa ja maailmalla poliittisesti vasemmalta, mikä puhuu sen puolesta, että aatteiden koetaan olevan humanistisia, hyväksi ihmisyydelle. Tässä linkki haastatteluun ru-vid.com/video/%D0%B2%D0%B8%D0%B4%D0%B5%D0%BE-nlh0q4n6-Rs.html
Dos. Timo Eskola kertoo antaneensa eräälle kirjalleen nimen ”Ateistit alttarilla”, koska arveli sen myyvän paremmin ja herättävän kiinnostusta enemmän kuin vaikkapa nimi ”Uuskantilaisen tieto-opin vaikutuksia pohjoismaisessa eksegetiikassa”. Varmasti totta, mutta jälkimmäinen otsikko olisi kuitenkin ollut tarkempi ja neutraalimpi ja vähemmän leimaava ja vähemmän harhaanjohtava. Eskolan kritikoimissa teologisissa ajattelutavoissa kun ei ensinkään ole kysymys ateismista, vaan uudenlaisista tavoista mieltää, mitä sanalla ”Jumala” tarkoitetaan. Aito ateismi on sitä, ettei Jumalan käsitteelle keksitä enää minkäänlaista käyttöä. Ani harva teologi on kuitenkaan ateisti sellaisessa merkityksessä. Yksi uudenlainen tapa mieltää Jumala on käsittää ”hänet” ei-teistisesti, kuten esim. Paul Tillich, John A. T. Robinson, Marcus Borg ja John Shelby Spong ovat tehneet. Ei-teismi ei silti ole ateismin synonyymi, vaikka muodollisesti siltä näyttäisi. Ateismi ja ei-teismi ovat synonyymeja vain, jos teismiä eli uskoa persoonalliseen, ihmisen ja maailman olemassaolosta erilliseen Jumalaan pidetään ainoana olemassa olevana jumalauskon muotona. Tällaista kukaan ammattiteologi ei kuitenkaan voi väittää. Tapoja mieltää ja käsitteellistää Jumala, transsendenssi, on aina ollut monia. Eskola yrittää esittää skandaalina sen, että jotkut aikamme teologit ovat esittäneet traditionaalista kristinuskoa kohtaan hyvin samankaltaista kritiikkiä kuin Nietzschen tai V. T. Aaltosen kaltaiset ateistit aikoinaan. Eskolan mielestä tällaisten teologien olisi erottava kirkosta ja tunnustauduttava jumalankieltäjiksi. Ateistin kanssa ei saa olla mistään samaa mieltä. Kaikki kristilliseen traditioon kohdistuva kritiikki ei kuitenkaan ole ateistien pussiin pelaavaa ”kristinuskon vastaisuutta”, kuten Eskola tuntuu ajattelevan. Kritiikki voi nousta myös kristinuskon sisältä, se voi olla yhteisön omaa, vilpitöntä itsekritiikkiä, jonka tavoitteena on kristinuskon uudistuminen. Aikamme teologi voi myöntää, etteivät ateistit ole kohta kohdalta olleet väärässä, vaan että he ovat toisinaan esittäneet ihan kuulemisen arvoistakin kritiikkiä. Se ei vielä merkitse sitä, että ”teologia romahtaa”, vaikka tietyt perinteiset tavat tehdä teologiaa ehkä tulevat tiensä päähän ja keskeiset teologiset käsitteet voivat saada uudenlaisia merkityksiä. Se ei myöskään merkitse sitä, että teologi on ateistien kanssa samaa mieltä aivan kaikesta. Teologin ja ateistin näkemykset eivät yleensä mene yksiin, vaikka ne jossain merkittävässä kohdassa voivat limittyä. Eskola väittää, että käsitys ihmisen langenneisuudesta katoaa, jos Darwiniin vedoten luovutaan perinteisestä alkutilaopista. Se ei ole totta alkuunkaan. Vain käsitys lankeemuksen olemuksesta ja alkuperästä muuttuu. Lankeemuksen käsite säilyy (miten kukaan teologi voisi katsoa maailmaa ja kieltää lankeemuksen kokonaan?), mutta se ymmärretään sovinnaisimmasta traditiosta poikkeavalla tavalla. Ei tarvitse olla mikään radikaaliteologi ajatellakseen näin. Esim. konservatiivisena ja pelastushistoriallisena teologina tunnettu Wolfhart Pannenberg piti lankeemuskertomusta aivan yhtä epähistoriallisena ja luonnontieteen kanssa ristiriidassa olevana kuin Eskolan siteeraama V. T. Aaltonen. Oliko Pannenberg ateisti?
Puhuu teologina "väärin" ajattelevista uskovista.... Ateismista ei ajatustakaan. Oli exegetiikan tutkijoille suunnattu emeritoitumispuhe. Syvästi tutkinut ja ajatellut. RU-viden laitettu miksi? Keskustelun aloitus?
