Minua kosketti kovasti se, että todellisuudessa Pohjois-Karjalan miehet kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin siksi koska tupakoivat liikaa ja kärsivät masennuksesta ja stressistä. Kukaan, ei kukaan medisiinari -tutkija ollut tästä kiinnostunut - vaan painoivat vain omaa juttuaan. Huomatkaa, että tällaista tapahtuu nykyäänkin, asiantuntijat eivät olekaan asiantuntijoita, vaan erehtyvät pahemman kerran, varsinkin näissä ruokajutuissa. Guuglaa EU:n vetämä uusin huijaus, Codex Alimentarius -säädös
Pekka Puska kerää vieläkin irtopisteitä itselleen asiasta, mihin ei tse ole ehkä juurikaan vaikuttanut. Eikä edelleenkään (vannoutuneena virallisen koululääketieteen kannattajana) tietenkään kykene myöntämään olleensa mitenkään/missään väärässä.
@Hirvassalo Toisaalta pitää muistaa se, että se makuaisti minkä luonnonvalinta on kehittynyt on kehittynyt optimoimaan jälkeläisten määrän ja selviytymisen, eli sillä miten ihminen pärjää esim. 40 vuoden iän jälkeen on hyvin vähän merkitystä luonnonvalinnan kannalta. Esihistorialliselle ihmiselle on voinut olla esim. erittäin hyödyllistä saada hiilihydraateista nopea energia buusti että selviytyy edes seuraavaan päivään, huolimatta siitä mikä on sen pitkäaikainen vaikutus.
Järvilehdon idea nähdä silta evoluution ja ruokavalion välillä koskettaa minua vuosia askarruttanutta asiaa: Jos ihmisen makuaisti on kehittynyt optimoivan luonnonvalinnan filtteröimänä, miksi se ohjaa meidät syömään epäterveellistä ja siten selviytymistä haittaavaa ravintoa?! Tämän dokumentin ja siinä esiteltyjen tutkimusten myötä alkoi minulle valjeta, että ko. ravinnon väitetty epäterveellisyys olikin koko ajan täyttä paskaa. Nyt kaikki on selvää.
Ihmisen makuaisti ja makutottumukset ovat todennäköisesti kehittyneet paljon ennen agraariyhteiskunnan kehittymistä, silloin kun olimme lähinnä metsästäjiä, ja siitä miljoonia vuosia taaksepäin. Pelkästään metsästämällä eläminen oli äärimmäisen hankalaa, ja ruuan määrä usein vähäistä. Todella usein oli selviydyttävä hengissä kuivista kausista kun riistaa oli hyvin vähän, sekä pitkien ja kylmien talvien yli, kun metsästäminen oli vaikeaa ja saalis harvinaista ja pientä. Ihmisen, ja yleisesti ottaen eläinten, elimistön kyky varastoida rasvaa, ja mieltymys rasvan makuun, juontaa tästä syystä. Vaikeina aikakausina rasvavarastot auttoivat selviytymään, kun ruuansaanti oli muuten hyvin niukkaa. Tästä syystä kehittyi luonnollisesti kyky ja halu varastoida rasvaa silloin kun sitä oli runsaasti saatavilla, vaikeiden aikojen varalle. En olisi kovinkaan yllättynyt jos satoja tuhansia ja miljoonia vuosia sitten keskivertomies esim lihotti itsensä jonnekin esim. 80-90 kiloon silloin kun ruokaa oli riittämiin, ja laihtui jonnekin 70 tai 60 kiloon vaikeina kausina, ruuan vähyyden takia. Nykymaailmassa ongelma on kuitenkin se, että ruokaa on saatavilla ihan liikaa ympäri vuoden, eikä elimistöllä ole mitään luonnollista ylärajaa sille, kuinka paljon rasvaa se voi varastoida. Elimistöllä ei koskaan ollut mitään tarvetta kehittää sellaista ylärajaa, joten sellaista ei koskaan muodostunut. Siispä ihminen voi lihota käytännössä täysin ilman mitään rajaa, todella paljon yli sen, mitä elimistö sietää. Tätä ongelmaa ei ollut satoja tuhansia vuosia sitten, joten siitä ei ollut juurikaan haittaa. Nykypäivänä sillä on. Rasva itsessään ei ole vaarallista. Rasvan liika kerääntyminen, eli ts. lihominen ja ylipaino on. Jo pienehkö liikalihavuus kasvattaa erilaisten sairauksien riskiä. Riski on sitä suurempi mitä enemmän ylipainoa on.
