Vastarakkaudessa syntyneet -videosarja
Häpeä
Emotionaalisesti turvaton kiintymyssuhde oli luonut pohjan identiteettihäpeälleni.
Ymmärsin, etten ollut saanut riittävää validointia tunteilleni ja koin olevani viallinen. Häpeä oli juurtunut minuun, koska minua ei oltu hyväksytty sellaisena kuin olin. Yhteys itseeni oli vioittunut traumaattisten ja pitkäaikaisten haitallisten kasvukokemusten myötä.
Jokainen emotionaalisesti turvattomassa lapsuudessa elänyt lapsi reagoi kahdella eri tavalla omiin haitallisiin kasvukokemuksiinsa: dissosioimalla (välttelevyys) tai ylivirittäytymällä (hyperaktiivisuus). Minulla oli hyperaktiivisen sankarilapsen rooli. Häpeä oli vienyt minulta välittömyyden ja minussa oli hallinnantarve, sekä haaste olla läsnä. Olin sairastunut suorittavaan vahvuuteen. Identiteettihäpeäni oli lapsuudessa syntyneiden uskomusten järjestelmä, joka piilotteli havoittuvaa ja rakkaudetonta itseäni. Halusin uskoa tiettyyn minäkuvaan
Identiteettihäpeä esti myös terveen syyllisyyden mahdollisuuden. Minulla oli epäterveitä selviytymismalleja (mm. addiktiot ja vihan eri muodot). Ne olivat olleet olennainen osa identiteettiäni, sillä ilman niitä minuuteni olisi voinut paljastua ja asettua täysin alastomana muiden arvion alle. Jos identiteettihäpeän päälle rakentunut hallinta ja kontrolli murentuvat hetkellisesti, tämä aiheutti vihaa, raivoa ja tuhoa.
Ymmärsin, että identiteettihäpeä liittyy kaikkeen, mitä minä olin tai tein: kulttuurisiin tai seksuaalisiin mieltymyksiin, kehon mittasuhteisiin, mielenterveyteen, tunteisiin, ajatuksiin, älykkyyteen, varallisuuteen jne. Vertaileva ja tuomitseva kateus paljasti omat puutteeni ja sai minut häpeämään. Identiteettihäpeä ei liittynyt siis tekoihini, vaan siihen millainen olin ihmisenä. Jäin kiinni häpeän tunteeseen joutuessani kritisoiduksi jan saatoin paeta tilannetta, koska en osannt kohdata tekojani enkä muuttaa tai korajata niitä. Tunteissani ja ajatuksissani oli aina enemmän epätoivoa kuin toivoa, koska en osannut vahvistaa omaa toimijuuttaani. Kaikissa teoissani oli virhe.
Ymmärsin lopulta, että identiteettihäpeästä luopuminen vaatii oman itseni hyväksymistä, rakkautta itseen. Siihen liittyi oman valheellisuuden ymmärtäminen ja totuudellisuuteen pyrkiminen prosessia vastustavista tunteista huolimatta. En ollut vain osannut kertoa toisenlaista tarinaa itsestäni.
Jaksoteemat
OSA1: Kuka minä todella olen?
OSA2: Tunnen, siis ajattelen.
OSA3: Häpeä
OSA4: Häpeältä suojautumisen keinot
OSA5: Nöyryys ja terve syyllisyys
OSA6: Tarkkaavaisuus - tietoisuus
OSA7: Vahingollisten ajattelu- ja toimintamallien purkaminen
OSA8: Kehollisuus
OSA9: Myötätuntoinen kohtaaminen
OSA10: Miten puhua totuudellisesti itsellemme ja muille?
Rakkaudellisin terveisin
Jussi Pajuniemi
jussi@filiusfila.fi
0407241012
10 сен 2024
